perjantai 23. marraskuuta 2012

No nyt on nähty kaikki. Meillä on vierailemassa russel-veteraani Philip, ja tämä on nyt historian ainoa elävä olento joka on saanut kömpiä Riston yli herran pötkötellessä sohvalla. Pihaustakaan ei kuulunut ennen kuin allekirjoittanut purskahti nauruun. Riston naamalle nousi tässä vaiheessa hieman ärtynyt ilme, mulkaisi minua ja murahti. Paskaako siinä naurat, kyllä kamun pitää päästä omalle paikalleen sohvalla -Ripan viereen. Mitä lie sielujen sympatiaa näillä ikämiessarjalaisilla, mutta vanha ja äkeä raidallinen ei ole pörissyt vierailevalle tähdelle kertaakaan ellei ole ollut to-del-la painavaa syytä. Painava syy on ollut kerran ruokakuppi, ja se annettakoon anteeksi kun ruokailukin oli kesken.
Mitään ihmeempiä ei ole nelijalkaisten kanssa sattunut. Heili välillä väläyttelee viehättävää luonnettaan, mutta ei kuitenkaan ole aiheuttanut mitään mainittavaa. Tunnistajan paikalla käydessä neidillä oli hyvät mahdollisuudet pistää sirkus pystyyn, mutta salaliitto eläinlääkärin kanssa vei enimmät mehut villihevosesta. Liian helpolla sirutuksesta ei kuitenkaan selvitty ja mainitsinkin ennen toimenpidettä, että tämä ei nyt vaikuta hyvältä ja että en henk.koht. oikeastaan haluaisi olla samassa tilassa varsan kanssa kun h-hetki koittaa. Kyllä tuosta huomasi että ollaan kevyessä pilvessä ja silmä oli aika-ajoin lähes raukea, mutta ei tarpeeksi jos minulta kysytään. Noh, loppu hyvin kaikki hyvin. Siruttaja oli mitä ilmeisimmin salaa harjoitellut ja avustajan kanssa saatiin pidettyä poni paikallaan sen verran mitä tarvitsi. Kenelläkään ei luunmurtumia tai edes mustelmia, joten tässähän on ihan voittaja-fiilis. Joku huomautti Heilistä että sillä on omistajansa luonne. En tajua.