Varsanäyttelyssä.

No huhhuh...kyllä se on tämä hevosurheilu kaikissa olomuodoissaan aikamoista touhua. Kokonaista kaksi näyttelyä takana mutta sanoisin, että suuri vitsihän tämä on arvostelutilaisuutena. Väittää kattojärjestö mitä lystää, mutta et sinä vaan voi saada hevosellesi puolueetonta arostelua jos arvostelevat tuomarit tietävät arvosteltavan hevosen nimen ja taustat.
Mutta tulipahan taas käytyä, ja hyvää kokemusta varsalle siitä että edelleen on muutakin elämää kuin tämä peräkorpi kotona... Pikkuisen tuo oli paikan päällä hermostunut eikä koko päivän aikana ottanut yhtä ainutta rentoa askelta. Lisäksi paikallaan seisominen on tuolle niitä haastavimpia tehtäviä elämässä ja myös näytti sen. Heili kun on tottunut siihen että ollaan aitauksessa/tallissa ja rentoillaan, tai tehdään konkreettisesti töitä (mikä ei kylläkään tarkoita päättömänä sinkoilemista pitkin kankaita).
Näytelmä-urakka alkoi eilen illalla varsin lupaavissa merkeissä: varsaa puunatessa ja kiillotellessa tuo onnistui korkkaamaan valjastuspaikan kynnykseen kenkänsä. Lauantai-ilta. Hmm. No eipä kannata vaivautua soittelemaan kengittäjiä läpi josko joku viitsisi tulla lyömään kengän takaisin paikalleen. Kait sieltä raviradalta löytyy joku joka saa kengän oikaistua ja paikalleen? No ei löytynyt. Sitten vielä soittamaan vakkarikengittäjälle hevonkuuseen jotta viitsisitsäkehtaisitsä tulla käymään raviradalla puolentunnin varoitusajalla? Yllättäen järjestely onnistui ja ihan viimeisellä kellonlyömällä ennen arvosteluun menoa oli tehty jonkin sortin kengän paikalleenlyömisen ennätyslukemat, ja vain pienen tupinan säestyksellä.
Itse arvostelutilaisuus meni miten meni. Suuria odotuksia ei ollut, mutta en minä nyt ihan nuin paskaa tulosta jalkojen ja liikkeitten osalta odottanut. Vain 6 pistettä molemmista osa-alueista? Pitihän tässä kohtaa nyt nauraa? Liikkeiden osalta todettiin tuomaristossa että takaliikkeet lyhyet ja jäykät. Siis häh..? No, ei se ilmeisesti ollut ihan nappisuoritus ja pikkuisen otsa rypyssä vein hevosen valjastuskatokselle odottelemaan jatkoa, ja mietin että olenko näin puusilmä etten ole huomannut hevosen kipeytyneen ajosta? Sitten alkoi selän takana käydä lorotus ja selvisi se lyhyen ja jäykän askeleen syy. Kuka sitä armottomassa kusihädässä pystyy kovin irtonaisia liikkeitä esittelemään? ;D

Hetki ennen sirkusloikkaa...

Ja tässäpä vielä tämä arvostelu:

Kajaani 29.9.2013 E.V. Hayley
TYYPPI: Erittäin hyvä,  9.
RUNKO: Suhteellinen runko, pitkä kaula, korkea säkä, korkea hännäntyvi, hyvät reisilihakset, 9.
JALAT: Etujalat väljäasentoiset, löysät takapolvet, kaikissa jaloissa pitkät vuohiset, takajaloissa pystyt, 6.
KAVIOT: Hyväsarveiset kaviot, 8.
KÄYNTI: Ej väljä, tj ahtaanlainen jäykkä lyhyt, 6.
RAVI: Ej väljä, tj väljenee, jäykkä ravi, 6.
HUOM. 2mm yläpurenta.

Tämmöistä voisi olla aina syksyllä: aurinkoista, lämmintä, ja turistit ovat häipyneet koteihinsa (ainakin suurimmaksi osaksi). Heili ja Pinja ovat molemmat omilla tahoillaan opetelleet missikisoihin liittyviä pyörähdyksiä ja poseerauksia ja ainakin vähän ollaan edistytty.
Pinja kävi lisäksi sulkeisleirillä Ristijärvellä ilman minua, ja jotain näyttää kakara sillä reissulla oppineen. Itsevarmuuttahan tuo tarvitsee rutkasti lisää, mutta parempaan päin ollaan taas menossa. Ensimmäiset julkiseenkin levitykseen kelpaavat poseerauskuvat saatiin viimein aikaan. :)

Pinja 7kk.

Niin tosiaan, Heilin näyttely se vaan lähestyy. Pari viikkoa vielä ennätetään harjoitella, mutta nopeastihan tuo näyttää oppivan uudet asiat. Narussa juokseminen oli jostain syystä hankalaa. Varsa oli pikkuisen pihalla tuosta touhusta alkuun ja ihmetteli että mihinkäs tässä nyt muka on kiire? Löytyi se ravivaihdekin sitten kuitenkin, ja lopulta vauhtia alkoi olla vähän liikaakin ja pari pientä pukkihyppyäkin nähtiin...

Talliakin tässä ollaan naapureiden avustuksella tuunailtu ja nyt on kunnollinen lattia karvinassa! Jännityksellä odottelen kaivautuuko tuo pikku apina betonistakin läpi, taipumusta kuopimiseen nimittäin on. Joka kerta yhtä mukavaa aamulla aloittaa karsinan siivous kun karsinaan on ilmestynyt muutama metrinen kraateri. No loppuu ainakin hiekasta johtuva pölyäminen tähän.

Laitetaanpa vielä kuvapäivitystä puuhkaeläimistä, Pörriä kamera ei tavoittanut enkä usko että muori olisi kovin arvostanut olkipaalien päällä kiipeilyä. Niin ja onhan tässä nyt todistusaineistoa kavereille ja lapsilleen: kyllä meillä edelleen asuu keltaisia kissoja (osaavat vaan liueta näkyvistä kun kuulevat että vieraita tulee).

Jahas. Se on sitten syksy. Eikä niin mitään olla saatu kotona tehtyä, ei elukoitten kanssa saati että tontti ja mökki alkaisivat olla asutun näköisiä... Vuorokaudessa voisi ihan hyvin olla pari ylimääräistä (valoisaa) tuntia, että kaiken ennättäisi tehdä.

Heilin kanssa ollaan aloitettu säännöllinen lenkkeily ja vähitellen pidennetään reissujen pituutta. Minuuttien puolesta vähän kauhistuttaa että ollaanko lenkillä liian kauan (täällä kun pitää 10-15 minuuttia kävelyttää ennenkuin voi hölkkää lasketella), mutta tänään kellotin sen juostavan osuuden ja taitaa itseasiassa olla ihan ok määrä. Sitten pitäisi käydä samainen lenkki ajamassa ilman hevosta ja antaa auton matkamittarin raksuttaa niin tietäisi nuo kilometritkin mitä Heilille kertyy.
Hyvin tuo edelleen toimii, mitä nyt joskus tulee nuita varsan pikku pokkurointeja... Kengityksen jälkeen sattui oikeastaan ensimmäinen ja tähän mennessä ainut episodin tapainen. Kengitys meni odotettua peremmin, mutta kenkiin tottumattomana tuo napsautti lenkillä ensin kannan auki, mistä seurasi että varsa säikähti, mistä seurasi että Valtanen meinasi saada monosta (siinä kovin pitkältä tuntuva pala mentiin oikeaoppista pukkilaukkaa). Ja edellämainitusta hyppelystä seurasi vielä ihan kunnon vekki toiseenkin etuseen ja näitä reikiähän sitä nyt vielä hoidetaan kuntoon. Ei mitään pahoja haavoja, mutta aikansahan se ottaa että paranevat. Noh, seuraavalla lenkillä olikin jo sitten putsit edessä (tuntui vähän hätävarjelun liioittelulta, mutta vältytäänpä ainakin monotuksilta ja turhilta haavoilta).
Laitetaan nyt vielä tänne muistiin kun kerran tuli kengityksen yhteydessä nuita mittoja Heilistä otettua: säkäkorkeus n. 152cm ja takaa 156cm. Popot ovat 2-kokoa! :)

En muista mainitsinko jo aiemmin, mutta nyt se on vihdoin tehty: piha on aidattu. Ihan voittaja-fiilis, koirat pysyy pihassa eikä tarvitse koko ajan neuroottisena kytätä tietä jotta meneeköhän tuolla joku vai ei. Aidan tekoa motivoi kummasti myös tuo Pinjan taipumus jahdata autoja, terveelliset harrastukset näillä nykyisillä koiranpenikoilla... Vähän nuo alkuun luimistelivat aidan suhteen, mutta kyllä tuo alentaa stressitasoa kummasti kun koirat voi olla pihalla niin paljon kuin haluavat eivätkä häviä pihasta nuin vaan.

Pinjan kanssa ei olla nyt hankalien työvuorojen vuoksi päästy harjoituksiin muitten sekaan, ja pienellä kysymysmerkillä on nyt tuo Messarin näyttely. Kun siis mitä järkeä on lähtä keskenkavuisen kakaran kanssa (joo no niinhän ne on nuo muutkin junnut) tuonne asti jos sillä ei korvien väli vielä kestä tuommoista painetta? Maalla on kiva ja helppo kasvattaa pentu, mutta huomattavasti helpompi on saada se pentu kestämään meteliä, väentungoksia, toisia koiria ym. ym. ym. kun asuu kaupungissa. Kyllä tuosta vielä reipas koira kasvaa, mutta tällä hetkellä teettää melkoisesti töitä.

Sella on ollut hieman vaisu viime aikoina. Tuntuu että kun 8 vuotta tuli mittarissa täyteen niin tuosta tuli kirjaimellisesti veteraani, kertaheitolla. Kyllä se penikan kanssa riehuu edelleen, mutta kipeytyy todella helposti. Toisesta etusesta on ollut varvas jo jonkin aikaa huonona, neiti on ottanut kyseiseen varpaaseen elämänsä aikana jonkun osuman liikaa ja haiskahtaisi nivelrikolta. Tällä hetkellä ei ole ontumaa, mutta pitänee tuo varvas poistaa jos tuo kovin klenkaksi muuttuu vielä. Liekö sitten tuo varvas syypäänä jomotuksineen sitten tuohon vaisuuteen. Vasen lapa ja selkä oli aamulla melkoisessa juntturassa ja tovi sitä pehmiteltiin. Hieronnan alussa vasemman etusen eteenvientiä ei voinut edes ajatella, mutta onnistuihan se sitten lopuksi. :) Pitää ottaa nuo venytkset ja hieronta nyt säännölliseksi toimenpiteeksi, voi olla että kuvittelin vain, mutta kulkeminen portaissa ainakin näytti helpommalta nyt.