Ihan ensimmäisenä pitää ihmetellä miten voi ihminen olla näin idiootti? Ja ihan siis itsestäni puhun nyt... Pentu on kärsinyt matkapahoinvoinnista eikä ole enää suostunut tulemaan lähellekään autoa, jos on ollut tarkoitus lähteä jonnekin. Juoksee karkuun jos yritän ottaa kiinni ja lopulta se pitää nakata niskaperse-otteella kyytiin. Lupaava alku varsinkin pitemmille matkoille, kun toinen on jo lähtökohtaisesti sen oloinen että menisi mieluummin ladon taakse lopetettavaksi kuin auton kyytiin. Ja kymmenen minuutin välein pitäis päästä pihalle, tai ykä lentää.
Nyt sitten viimein keksin että ajellaanpas koirien kanssa ihan pikku matka vaan rannalle ihmettelemään maisemia. Pinjan ensimmäinen reissu rannalle ei tuottanut kummoisempia tuloksia automatkaamiseen (mutta ei se sentään ennättänyt jättää herkkuja mihinkään jemmakätköön autossa...), maha taisi olla kipeänä ja oli muutoinkin pikkuisen väsähtäneen oloinen.
Toinen reissu samaiseen paikkaan meni reippauden puolesta jo paljon paremmin, vaikka autoon ei olisi halunnut mennä. Rannalla oli kuitenkin ilmeisesti edelliskertaa hauskempaa ja vedessä läträäminen ihan parasta, ja se näkyi käytöksessä eilen: Sella meni edeltä autoon ja siinä vaiheessa pentukin tajusi minne ollaan suuntaamassa (rannalle! Jee!) ja hyppäsi ihan omin koivin kyytiin. Paluumatkallakaan ei tarvinnut houkutella autoon vaan mukaan kömpi iloinen pieni raidallinen koipieläin. :) Manailin tässä vaan että mikähän se on ettei voitu heti aloittaa autoilua ihan pienillä matkoilla, kun oli jo selvää että tuo kärsii matkapahoinvoinnista ja jännittää ihan pirusti.

Kenguruloikkaa rantavedessä.

Enhän minä ole näitä koskaan erityisen älykkäiksi väittänytkään... ;D

Korva-bonus.

Mitään ihmeempiä täällä ei edelleenkään tapahdu, onneksi tuo kesä tekee nyt vauhdilla tuloaan niin ulkonakin taretaan viimein vihdoin nelijalkaisten kanssa olla. Pinja on jostain syystä mieltynyt ruusupenkkiin ja osoittautui jäniksiä huomattavasti pahemmaksi uhaksi ruusun taimille. Yksi taimi on jo tapettu... Elättelen toiveita, että sieltä juuresta vielä joku oksa nousisi kesän aikana mutta saas nähdä...
Heilillä menee myös hyvin ja on jo melko osaava ravihevosen alku, kärryt vaan puuttuu perästä. Vähän vaan alkaa olla nuita teini-ikäisen tammavarsan oireita, ja pientä niskuroinnin oiretta oli ilmassa kun tässä pari päivää sitten marssin aitaustan kohti päitsien kera. Varsa livahti erittäin ripeästi talliin piiloon ja latasi molemmilla takasilla yhtäaikaa minua kohti vinkaisun säestyksellä kun menin sitä tallista hakemaan. Taisi luulla että töihin joutuu ja oli sitten hieman hölmistyneen oloinen kun pelkästään harjasin hevosen ja annoin  iltaruoat.

Hah, näyttihän se varsa viimein että osaa se temppuillakin takaa-ajossa. Ei edelleenkään mitään mistä ei oltaisi omin neuvoin selvitty, mutta näppärästi osaa likka kääntää ympäri kun joku (vaikka oma varjo) alkaa ahistaa... Noh, muutaman kerran piti sahata samaa kohtaa, mutta lopulta siitä elämää suuremmasta ongelmasta päästiin ohi. Jopa siitä aina pelottavasta risukasasta eräässä risteyksessä. Meillä on ollut hieman huonoa tuuria muun liikenteen kanssa. Omasta pihatie aiheuttaa lähes aina (enemmän tai vähemmän) villihevosmaista poukkoilua. Syynä pidän tähän suurimmaksi osaksi sitä, että yhtä auton kohtaamista lukuunottamatta kaikki kulkuneuvot traktorista mopoon on kohdattu tuossa ja aina nuita on säikähdetty. Se on seuraavaksi autokuuri pienellä ravihevosenalulla edessä. Laitetaan tuo mersun raato käymään ja aletaan tehdä ohitusharjoituksia, alkakoon tuo homma sitten vaikka huomenna (säävarauksella...).
Poikkesin myös Savon peräkylillä varsoja ja Canelia katsomassa. Caneli elää ja voi hyvin, olkoonkin että tarhakaveri osoittautui pieneksi natsiksi kurin ja järjestyksen suhteen. Viimekesäisiä varsoja oli viisi, joista kaksi samasta isästä kuin Heili. Mukavan näköisiä karvakorvia, toinen orivarsoista varsinkin pisti silmään.

Savossa seikkaillessani tuli taas palautettua mieleen jokaisen valokuvaajan perusohje: ota aina kamera mukaan. No en ottanut. Kun satoi lähtiessä vettä kuin Esterin perästä. Pari tuntia perillä oltuani alkoi kuitenkin paistaa aurinko siniseltä taivaalta ja manailin että olispa nyt ollut kiva saada kuvia varsoista. Ihan tyypillistä. Viimeinen niitti tuli sitten Iisalmen kohdalla kaverin luona poiketessa. Tien vieressä muutaman metrin päästä autosta patsasteli helevetin iso pöllö suunnilleen metrin korkeudella kaatuneen puun päällä ja ihan täydellisessä valossa. Ja missä on kamera??? Sain kaikessa rauhassa pällistellä ja pöllö vaan poseerasi. Kaveri oli niin lähellä autoa että sen silmienkin värin näki selvästi. Harmaat olivat joten ei ollut huuhkaja kyseessä vaan joku toinen iso pöllö.  :)

Pinjan mahaongelmat jatkuvat. Tai no nyt aletaan olla taas voiton puolella. Takana oli pitkä antibioottikuuri, mutta jo neljä päivää kuurin loppumisesta pakki meni taas kuralle. Uutta lääkekuuria en uskaltanut edes ajatella, eli nyt yritetään hoitaa penikka kuntoon ihan kotikonstein. Riisi/jauheliha-sotkua, maitohappobakteereita ja inupektia, nuo on ainakin vielä pysyneet sisällä. Aamulla lisäsin ensimmäisen kerran pariin päivään muutaman raksun sekaan, toivottavasti alkaa normaali ruoka pysymään vähitellen sisällä.