Sella

FIN MVA

Another Story Best Of My Love

Greyhound, narttu, s. 11.8.2005


Sella, pieni herrrmon venyttäjä. Jo heti 12-viikkoisena natiaisena haettuani pennun kotiin kävi ilmi, että tämä likka näkee ja kuulee vain minkä itse haluaa. Ääntä ei saanut missään nimessä korottaa jos pentu jotain kiellettyä teki, tai koira meni pitkin seiniä muutaman viikon ajan ja esitti pahoinpideltyä aina kun tuli vieraita. Ensimmäinen omistamani narttu? Kyllä. Käyttöohjeita opeteltiin kuutisen vuotta ennen kuin päästiin edes jokseenkin samalle taajuudelle. Välillä luulen tajuavani mitä tuon korvien välissä tapahtuu, mutta sitten tajuan tulleeni jälleen kerran vedätetyksi.
Sella tuli meille suhteellisen lyhyellä varoituksella, ja ajoituksena aika surkeana omalta kannaltani. Allekirjoittaneen pääkoppa oli Paukun lopettamisen vuoksi edelleen ihan snadisti sekaisin, mutta Tristan tarvitsi koirakaverin kotiin ja kun semmoista tarjoiltiin en jäänyt pitkäksi aikaa miettimään mitä tehdä. Ja vaikka alku olikin hieman tahmea, en Tristanin kannalta katunut päivääkään että Sella meille Ruotsista rantautui. Tristanhan eli ensimmäiset pari vuottaan aikamoisessa paineessa Paukun vuoksi ja koira kulki aina kotona varpaisillaan eikä lenkillä uskaltanut ikinä juosta ensimmäisenä. Sellan myötä nämä oireet jäivät ja koirista tuli parhaita kavereita.

Toisin kuin Risto, Sella ei ole ikinä, siis ikinä, ole innostunut näyttelyistä. Naamalla on ollut heti alusta pitäen inhon ilme ja koko touhu on ollut yhtä pitkää piinaa niin koiran kuin minunkin kannalta. Noh, onneksi on muitakin harrastuksia ja Sellalle ratajuoksu olisi ollut se numero 1. Kilpakirjaa ei tullut ikinä hankittua, koska viimeiseen koejuoksuun ei alkanut löytyä sopivan vauhtisia kavereita. Näyttelilinjaista (olkoonkin yllättävän nopea) ei mielestäni kannata ratakiitäjien kanssa laittaa samaan lähtöön, koska kaverit ovat jo ensimmäisen kurvin jälkeen näkymättömissä...juokse siinä sitten rataa ympäri täysin ilman motivaattoria. Reilua.
Maastojuoksu olisi voinut olla toinen mukava juttu, mutta ensimmäisten starttien vahingot agressiivisen juoksuparin vuoksi tekivät tehtävänsä. Muutaman kerran vielä yritettiin, mutta parin kanssa ei enää uskaltanut juosta. Outoa sinänsä, koska radalla juostessa kavereita saa olla useampikin eikä mitään ongelmia ole. Sellahan ei siis ole riidanhaluinen kisoissa, sillä vaan menee sisu kaulaan ja keskeyttää juoksun.
Rättiä ollaan siis ajettu lähinnä huvin vuoksi, samoin jänikset ajellaan tontilta pois aina kun niitä nähdään. Agilitystä tuo innostui myös hieman yllättäen, mutta se touhu jäi jatkuvien selkäkipujen vuoksi.

Veteraani-ikä alkaa likalla vähitellen lähestyä (ja sen vuoksi olemme aloittaneet Sellan kanssa neuvottelut josko nyt vielä voitaisiin parit näyttelyt käydä), mutta toistaiseksi ollaan isommilta vaivoilta vältytty. Toivottavasti terveys pysyy hyvänä vielä pitkään, koska pitäähän jonkun vähän katsoa uuden pennun perään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti