Kun nyt kerrankin oli vapaapäivä ja siihen yhdistettynä fakta että autossakin on polttoainetta, tarkoittaa tämä tietenkin suuntaamista Vieremälle Heiliä katsomaan. Laitumesta löytyi edelleen tyytyväisen näköinen hevonen, joskin alkuun näytti kuutioivan jotta kannattaakohan nuita akkoja mennä portille tervehtimään. Sitähän saattaa joutua nimittäin vaikka töihin. Herkkupussin rapina vei kuitenkin voiton, ja pian hevonenkin oli vakuutettu että ei tässä suinkaan olla hikoilemaan lähdössä. Jos nyt vaan tasattaisiin neidin ilmiselvä rapsutusvaje ja tyhjennettäisiin se herkkupussi. Mutakylvystä oli myös näköjään nautiskeltu, kenties jopa sukellettu mutaan. Ravi on valmentajan mukaan alkanut taas kulkea joten kait tässä saa jo luvan kanssa alkaa elätellä toiveita koelähdöstä jossain vaiheessa kesää? :)

Heili 3v.

Viikon päästä ollaankin sitten Ruotsissa Pinjan kanssa jännäämässä. Huligaanilla lienee pahimmat tärpit juoksun osalta vasta edessä, mutta jospa sillä askel vetäisi kehässä. Sella pääsee meidän näyttelyreissun ajaksi hoitoon tuohon järven toiselle puolelle. Siellä kelpaa Hänen Korkeutensa beagle-alamaistensa liehiteltävänä olla.

Pieni sininen se vaan jaksaa yllättää iloisesti kerta toisensa jälkeen. Muhoksen ryhmänäyttelyssä yhdistetyssä 1/10 -ryhmässä sijoitus hienosti RYP2! Mukana henkisenä tukena neidillä oli Metka, joka sekin omassa rodussaan nappasi jälleen SERTin ollen VSP.
Jännityksellä ollaan odoteltu miten Pinja tänä vuonna juoksunsa ajoittaa, ja kyllä se näyttää greyllä kiero olevan melkein päivälleen vuosi. Ajoitus oli jälleen kerran mahdollisimman surkea ja jos koira on yhtä vetelä kuin viime kesänäkin, niin suurempia odotuksia ei parane heinäkuun näytelmille asettaa... Hieman ihmetytti että Motti ei tulevasta juoksusta meille mitään ilmoittanut, yleensä herran tutka on alkanut piipata jo viikkokausia ennen kuin mitään on ulkoisesti ollut havaittavissa.

Meillä on ollut hoidossa tämän viikon ajan pohjanpystykorvamummeli, Nasu. Kertakaikkisen hurmaava otus, hieman nihkeillen joudun hänet luovuttamaan omaan kotiinsa huomenna. Lauma on tullut keskenään ihan mukavasti toimeen, ja lenkillä koko porukka on voinut kulkea vapaana. Alkuun hieman mietitytti pitäisikö pystykorva pitää tiukasti narussa, mutta hyvin nopeasti kävi ilmi että muorilla on korvat paljon paremmin kuulolla kuin omillani, joten sinne vaan muitten sekaan kirmaamaan.