lauantai 27. huhtikuuta 2013

Wihiii! Hevostelun mukavampiinkin puoliin aina välillä törmää, ja toisinaan voi jopa sanoa että edistytään. Heilin takaa-ajo aloitettiin tänään ja likka yllätti kaikki positiivisesti. Ensimmäisellä kierroksella oli pientä satunnaista pokkurointia mukana, mutta mono ei lentänyt! Vaikka kaikki menikin hyvin, pukkasi tammalle pieni jännityshiki päälle. Päätimme kuitenkin että iltapäivällä käydään vielä uusi lenkki samalla kokoonpanolla, että päästään kunnolla alkuun. Täällä kun ei liikaa ole varsan koulutukseen apukäsiä tarjolla niin tehdään nyt sitten edes tämä kunnolla...
Iltapäivän reippailut sujuivat vieläkin paremmin, eikä meidän taluttavien yksilöiden tarvinnut käännöksissä auttaa käytännössä ollenkaan. Pari kertaa piti hieman hillitä vauhtia, mutta muutoinhan tuo lompsi eteenpäin kaikessa rauhassa ihan tyytyväisen oloisena. Huomenna pitänee selvitä ohjien perässä keskenäni, mutta tästä se ravihevosen ura lähtee vähitellen varsalla käyntiin.
Valjastuksesta tuo ei välitä mitään (nythän ei sitten vielä tässä vaiheessa puhuta kärryistä sanaakaan...) ja yleisesti ottaen käsittely on ollut huomattavasti helpompaa vieroituksen jälkeen.

Samalla kupilla.

Pinja se kasvaa vauhdilla. Pientä takapakkia painon kehityksessä tosin otettiin pari viikkoa sitten ripuloinnin vuoksi. Mikä lie pöpö, mutta kyllä se imaisi pienestä koirasta kaikki ylimääräiset grammat hetkessä. Mikään ei pysynyt sisuksissä, ja yöt meni ulkona hypätessä ja kuraa lattioilta siivotessa. Edelleen ihan käsittämätöntä miten pirun nopeasti tuommoinen rääpäle kuihtuu silmissä kun tauti iskee.
Kolmatta kurapäivää ei enää voitu katsoa, vaan soitin lääkäriin jonne päästiinkin parin tunnin päästä näytille. Tiputukseen tuota ei vielä tarvinnut laittaa, mutta lääkekuuri tuli tarpeeseen. Penikalla alkoi onneksi jo samana iltana olo kohentua ja yöllä saatiin ihan nukkuakin jokunen tunti. Hitaasti vaan tuommoisen jälkeen saadaan menetty elopaino takaisin (toista se on meikäläisellä itsellä). Se mikä parissa päivässä katosi, saatiin vasta parin viikon päästä takaisin.




Hullukorvien paluu.
 *Huoh* Kait se alkaa allekirjoittaneella ikä painaa, mutta salaa toivon että pentu jo kasvaisi aikuiseksi. Ja nukkuisi pikkuisen pitemmät yöunet. Meillähän on ollut viimeisen kuukauden ajan herätys viimeistään klo 06.00 ja jos et viimeistään sillä hetkellä pomppaa sängystä ylös ja pennun kanssa pihalle niin sehän on sitten oma voivoi mitä lopputulokseen tulee.
Sosiaalistumaankin pitäisi. Siis pennun, minä olen jo menetetty tapaus sen suhteen. Tänään suuren järkytyksen aiheuttivat varsan kouluttajat (pitäisi oikeasti alkaa näyttää kakaralle muutakin maailmaa kuin tämä pöpelikkö), jotka ihan varoittamatta vaan ilmestyivät pihaan. Sellakin joutui hälytyshaukun tekemään pihassa, luuli varmaan että vievät meidän varsan. Pinjaa taasen jännitti ihan tolkuttomasti ensimmäinen kohtaamansa miespuolinen hyypiö sitten kasvattajan. Hetken houkuttelun jälkeen pieni sininen kuitenkin reipastui ja kävi asianmukaisesti moikkaamassa tulijat, eihän se nyt mikään lapanen kuitenkaan ole. ;)

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Nyt koitti kovat ajat pikku Heilille. Napanuora on katkaistu ja maitobaari muutti Lapinlahdelle. Ja olihan tuo jo korkea aika. Caneli alkoikin jo näyttää aika ajoin melkoisen väsyneeltä, vaikka kukapa ei kun tuommoista nulikkaa joutuu hoitamaan 24/7...
Ensimmäisen päivän varsa vietti tallin puolella, ihan vaan vahinkoja välttääkseni, mutta seuraavana päivänä palattiin normaaliin päivärytmiin. Odottelin melkoista showta alkavaksi, mutta yllättävän rauhallisesti tuo on vieroituksen ottanut. Pikkuisen huuteli ensimmäisenä päivänä ja oli vähän levoton mutta nythän tuo on jo rauhoittunut kummasti. Onhan se riepu vähän pallo hukassa vielä kun pitää näistä hevosen arjen haasteista selvitä omin päin, mutta tosiaan yllättävän hyvin tämä on sujunut.
Canelia pitää kyllä kesällä käydä moikkaamassa, näkee samalla miten se on palautunut varsastaan... Likka oli kuulema aiheuttanut uudessa/vanhassa paikassaan hienoisen härdellin ja naapuriaitauksen nuoriso oli sählätessään onnistunut sotkeutumaan lankoihin ja ties mitä. Toivottavasti siellä nyt alkaa hommat palautua normaaleiksi vähitellen. Sen verran tallin pitäjä mainitsi että oli jossain vaiheessa Canelin saapumispäivänä alkanut ihmetellä miksi tamma kävelee niin hankalan näköisesti. Kyllä minä varoittelin että pitää nuita sen tissejä seurailla, kun varsa vielä imee. Yllätys se kuitenkin oli minullekin että maitoa oli irronnut 1.5 litraa...


Pikku-koira se vaan kasvaa, ja nyt siitä on alkanut kuoriutumaan ehta kenguru. Työviikolla täällä oli aikamoinen hulina päällä ja nukkuminen oli harvinaista herkkua. Virtaa on paikka paikoin vähän liiankin kanssa ja sitähän pitää tietty parhaansa mukaan purkaa joko Sellaan, kissoihin (Pinjan lempparia!) tai minuun (yöllä tietenkin ettei kukaan varmasti saa nukkua). Ja kun pennun iltavillistä selvitään niin kissat aloittaa omat bileensä. Minä niin odotan sitä päivää että yöt alkaa olla kissojen kannalta riittävän leutoja...
Tänään on ollut hieman helpompi päivä kun on ollut aikaa touhuta näitten huligaanien kanssa ja ollaan oltu paljon pihalla. Ulkoilu varsinkin on ihan mahtavaa, siitä kun seuraa lähes välitön raitisilmamyrkytys ja pentu sammuu miltei heti kun ollaan tultu takaisin sisätiloihin. Toistan vielä: mahtavaa!

Hetki paikallaan!
...mutta vain hetki.
Kenguru-bonus.