Mitä ihmettä? Missä vaiheessa Heilistä kasvoi hyvin käyttäytyvä reipas varsa? Olikohan se kipeä kun sitä autoon lastattiin? Likkahan lähti pari viikkoa sitten muiden varsojen sekaan laitumelle Vieremälle ja kauhulla odotin tulevaa lastausta auton kyytiin. Mielessä oli vähän liiankin hyvin viimekesäinen operaatio, ja sen pohjilta varoittelin varsan hakijoita että tässä saattaa sitten mennä tovi...
Mutta kuinka ollakaan, koko operaatioon meni suunnilleen viisi minuuttia siitä kun auto ilmestyi pihatielle ja kun näin perävalot viimeisen kerran lastaamisen jälkeen. Kyllä veti taas ihmisen sanattomaksi. Matka oli mennyt myös hyvin ja siellä se on likka nyt muiden tammavarsojen kanssa kasvamassa aikuiseksi. Kävin siellä jo varsoja katsomassakin ja hyvältä näyttää. :)

Sella alkaa olla kovin kypsän näköinen ja oloinen pennun kanssa elämiseen, ja saan tasaisin väliajoin osakseni pahantuulisia/masentuneita/vittuuntuneita/väsyneitä/jne. katseita riippuen siitä millä tasolla Pinjan riehumiset minäkin hetkenä ovat. Sella-parka, ei ole helppoa elää pienen elohopeamöykyn kanssa.

Pinjan mahaongelmat ne vaan jatkuvat. Ei  nyt ihan suoranaista ripulia, mutta siinä hilkuilla kuitenkin. Koira kyllä söisi niin paljon kuin ruokaa tarjotaan, mutta harva sapuska vastautuu niinkuin pitää. Katsotaan nyt taas palanen eteenpäin, ja arvotaan lisää vaihtoehtoja ongelmaan.
Muutoin tuo on ollut todella reipas penikka ja aiheuttaa Sellalle tempuillaan lisää harmaita karvoja. Näyttelyharjoituksia pitäisi näköjään pitää hieman useammin. Remmissä tuo kulkee kyllä nätisti, mutta odotas kun otan (näyttely)remmin esille ja yritetään ollan paikoillaan. Tämä toimenpide aiheuttaa villihevosmaisen kohtauksen joka kerta. Nooh, ei auta kuin harjoitella. Ja harjoitella lisää...

Pinjalla onkin nyt vallan tapahtumarikas viikko takana. Ensimmäiset sulkeiset näyttelyharjoitusten merkeissä on takana, samoin käytiin eläinlääkärillä rokotettavana, ja kävi myös ilmi etteivät Pinja ja Sella olekaan maailman ainoat koirat. \o/
Järkytys oli melkoinen kun pihaan hurautti autolastillinen muita koiria ja lisäksi ihan outoja ihmisiä. Pelottavin kaikista oli Sellan vanha tuttu, Philip, maailman vaarallisin terroristi. No ainakin Pinjan mielestä. Philip ei pentua edes tainnut huomata, koska joutui tennispallon tms. lumoihin heti autosta vapauduttuaan... Mutta kyllä pienen greyhoundin penikan päänsisäistä maailmaa koeteltiin..!
Seuraavana päivänä suurin jännittäminen alkoi onneksi olla takana päin, vaikka rannalla juostessa pitikin kiljaista kaiken varalta jo ennen kuin kaverit mitään ennättivät tehdäkään.

Nyt käytiin ihan hetki sitten treffaamassa pienen kävelylenkin merkeissä naapurin koiria. Alku oli taas pelkää paniikkia, mutta vanha Ani-kultsu on onneksi vaan niin rento eläjä, ettei sitä edes tuommoinen säkissä kasvanut kakara voi pelätä kovin pitkään. Lopulta reipastuttiin jopa niin paljon että leikkiäkin olisi pitänyt, mutta se sirkus jääköön toiseen kertaan.
Sella jätettiin tältä reissulta suosiolla kotiin, likka kun osaa sekoittaa pakan kuin pakan melkoisen tehokkaasti. Nooh, otetaan Sella mukaan sitten kun nuo naapurin rekut alkavat olla Pinjalle tutumpia ja kestetään paremmin pientä painetta.