No huhhuh..! Ei tullut Kuopiosta voittoa, mutta tuossa seurassa oli hyvinkin kelpo esitys Heililtä. Keli ei hemmotellut, mutta hyvin kulki ravi ja kun vapaata sai lopussa niin jaksoi vielä hienosti tsempata tamma. <3 Ja täytyy muuten sanoa että on ihan fiksusti käyttäytyvä kavioeläin kyseessä, ei näyttänyt paljoa stressaavan ympäristöä. Jatkoa odotellessa voikin tuon startin vielä muutaman kerran katsoa videolta... ;)
Kuopio 20.11.2015

Kuopion raveista palasin vielä sen verran kotiin illalla, että kävin hakemassa koiranäyttelyseurueen toisenkin puolikkaan mukaan, ja sitten takaisin etelää ja Jyväskylää kohti. Greyhoundeja oli ilmoitettu lauantaille 15 (joista yksi jäi pois) ja lauantainakin taisi olla paikalla 12 koiraa. Tason tiesin jo ennakkoon olevan kova, joten suuria odotuksia ei tälläkään kertaa ollut. Pinja ei mitenkään erityisen tuoreelta näyttänyt ennen kehää, joten sitäkin suurempi yllätys oli miten se vaan venyi ja venyi loppua kohden ollen lauantaina ROP ja RYP2!!! Sunnuntaina paineet eivät suinkaan olleet laantuneet edellisen päivän menestyksen johdosta, mutta jälleen kerran ROP! :D Aivan käsittämätön on tuo puikulanokka. Kun ei se ole kovin innostunut ollut ikinä näyttelyissä pojottamaan ja nyt sitten tuommoinen tulos..! Allekirjoittanut on aika mykistynyt.

VSP Karkati Constantinos ROP Kimsar Mayday Mayday, tuomarina Lilian De Ridder-Onghena , kuva: Paavo Tervonen

Pari viikkoa sitten kuvittelin Heilin koelähtöä suorana lähetyksenä seuratessa jännittäväni, mutta nyt kun se ensimmäinen varsinainen startti tekee tuloaan, tuntuu että hevosen omistaja alkaa olla rauhoittavaa lääkitystä vailla. Niin. Että viikon päästä starttaillaan Kuopiossa!

Heilin koelähtö

Voi llllluoja miten voi pieni eläin olla Syöppö. Kaverin päivittäin imuroima ruokamäärä on helposti puolet omasta painostaan. Ja vielä tämänkin jälkeen raivoaa jos/kun kuppi jossain vaiheessa tyhjenee. Kun ei voi ihminen koko ajan olla täyttämässä ruokakuppia. Niin joo, en puhu nyt Väinöstä, vaikka silläkin tuo ruokahalu on kyltymätön (ikinälkä). Meillä on asunut jonkin aikaa siilinpenikka ja tyyppi pitäisi saada vielä jonkin verran pulskistumaan että horrostaminen onnistuisi. Noh, vielä on tavoitepainoon parisataa grammaa matkaa, mutta lähtöpaino sentään on jo tuplattu.
Väinölläkin (kun nyt kerran lihomisesta puhutaan) on paino ollut pikkuisen nousujohteista: tällä hetkellä 43kg. En tajua kyllä Väinönkään kohdalla mihin nuo kilot siinä piiloutuu, ei nimittäin tuo herran rasvaprosentti ole edelleenkään kovin kummoinen.

Koirilla alkoi pienen tauon jälkeen taas lihashuollot. Näyttää koko porukka olleen hieronnan tarpeessa, Sella varsinkin jo nilkutti kun oli lavan lihaksisto niin tukossa. Ennätin jo kauhistella että onkohan muorin ontumiselle enää mitään tehtävissä, mutta niin vain askellus parani huikeasti kun hieronta oli ohi.
Pinjalla myös oli yläselkä kireällä, mutta malttoi tällä kertaa pötkötellä hoitopöydällä, eikä huomautellut hierojalle että nyt olisi pare lopettaa se koiran kiusaaminen...
Väinöllä oli nyt kolmas hierontakerta, ja ensimmäisen kerran saatiin palautetta että alkaa lihaksisto tuntua normaalilta. Väinön kanssa ollaan käyty harjoittelun vuoksi myös parissa mätsärissä. Ensimmäinen yritys oli omalta osalta hienoista hampaitten kiristelyä, ja Väinö taas oli aivan pihalla. Ihan kaikesta. Tämän kun tajusin, niin älysin pistää koko touhun leikiksi koiran kanssa. Kun ei se reppana vaan tajunnut mitä tässä nyt on tarkoitus tehdä. Mutta nopea se on oppimaan, seuraavalla kerralla meni jo huomattavasti paremmin ja malttoi hetkittäin jopa olla paikallaankin... :)

Voi kääk, vähän on tahmeeta tämä blogin ajantasalla pitäminen. xD Ollaan siis edellisten päivitysten aikoihin oltu menossa Ruotsiin Pinjan kanssa. No lähetään nyt sitten vaikka siitä. Kameraa emme luonnollisesti (taikauskoisia kun seurueemme oli) tuoneet näyttelypaikalle asti, koska vaikka Nikon automatkalla karkottaakin kaiken näkemisen arvoisen (kuten hirvet, porot, petolinnut ym.) sitä ei koskaan, ikinä viedä kehän laidalle. Ainakaan ulkomailla. Koska muutoin ei paljon EH:ta kummempaa tulosta synny. ;)
Rotukehä oli aikamoinen piinapenkki, jälleen vetämällä maaliin asti. Mutta tuomari näki neitokaisen hyvät puolet ja näin selvitettiin tie ryhmäkehään. Ai niin, kera  SERTin ja CACIBin. Eli Pinja tuli tässä näytelmässä Ruotsin valioksi JA 2,5-vuotiaana kasassa on kaikki tarvittava kansainväliseen valioon. Pikkuisen veti sanattomaksi, että täsäkö se nyt oli? :D
Ryhmäkehässä Pinjan edelle kiilasi vain venäjänvinttikoira.

Ruotsista palattua vedettiin viikon verran henkeä ja aloitettiin sitten reilun viikon mittainen turnee pienen sinisen kanssa. Oulussa tuloksena oli PN2, Hekla-sisko oli ihan ansaitusti ROP. Tästä jatkettiin yöksi Petäjävedelle ja aamupäivällä Keuruulle mistä kotiinviemisinä taisi olla, ööh... RYP3 muistaakseni..? Tässä näyttelyssä alkoivat sitten hyvin mieleenpainuvasti allekirjoittaneen koivet temppuilla, ja rotukehä mentiin hammasta kirskutellen läpi. Kehän loputtua meinasi mennä jalat täysin alta ja sen jälkeen ollaan rouskuteltu särkylääkkeitä kaksin käsin.
Etelään jatkui tästä matka vähitellen ja useampi päivä vietettiin Nummelassa. Pinjalle teki ihan hyvää viettää vähän enemmän aikaa muissa maisemissa, ja matkustaa. Ensimmäinen osuus Kajaanista Ouluun oli hieman levotonta, mutta siitä eteenpäin likka pysytteli visusti vaakatasossa, eikä paljoa energiaansa tuhlannut maisemien ihmettelyyn. Pari kertaa piti sen verran havahtua että tarkistetaan missä päin karttaa ollaan menossa, ja onko akka vielä hereillä.
Nummelasta siirryttiin vielä kasvattajan luona käymään ja viikonloppuna oli reissumme viimeiset näytelmät. Lauantaina HVK:n ryhmänäyttely, josta Pinkulle napsahti yllättäen ERI ilman SA:ta, vaikka koira ei ole varmaan ikinä niin hyvin esiintynyt. Mutta ei pidä näistä masentua...
Greyhoundien erikoisnäyttely oli sitten seuraavana päivänä Edellisen kehän tulos mielessä (ja erikoisnäyttelyn tason tietäen) aika nöyrin mielin kehään paineltiin. Valionarttuja pelkästään oli 11 ilmoitettu, joten kaukaisena haaveena siinsi luokassa sijoittuminen jos oikein hyvin kävisi. Koira oli reissusta jo melko ryytynyt, ja minulla tosiaan oli semmoinen olo kuin hinaisin hyljettä perässäni... Kerran tuo jopa pysähtyi kesken liikkeitten ja istahti kenttään. Teki siis aivan totaalikieltäytymisen ja minä ajattelin että se oli sitten tässä tämä leikki tältä erää. No mitä vielä. Aina se vaan jatkoon kutsuttiin ja lopullinen tulos oli PN3!!!!! Aika huikeeta jos minulta kysytään..!

Keskittyneenä erikoisnäyttelyssä.

Pinjalle olin viimeiset päivät lupaillut, että maltahan vielä pari päivää niin lähetään kotiin. Samaa sille tolkutin erikoisnäyttelynkin jälkeen. No nyt likka lähetään kotimatkalle. Tampereen ja Soinin kautta tosin...
Tampereella kävin moikkaamassa kavereita, ja epähuomiossa tuli myös luonnetestattua Pinja. Kyllä sillä hermorakenne kestää melkoista rassausta näköjään. Ei siitä sitten kuitenkaan sen enempää. Sanottakoon kuitenkin että jos hetkenkään (ja onhan niitä hetkiä toki ollut) olen epäillyt tuon eläimen korvien väliä, niin en epäile enää. Pinja on aika super. <3

Tampereelta matka alkoi vähitellen kääntyä pohjoista kohti, välietappina tosin pysähdyttiin ihmettelemään shirehevosia Highland Ranchilla. Näitten kavereitten vierellä sitä viimeistään tuntee itsensä pieneksi ja kevyeksi. Upeita hevosia ja naama hymyssä auton nokka kääntyi ihan oikeasti kotia kohti. Loput heinäkuusta menikin lähinnä matkasta toipuessa. Tämmöisten reissujen päätteeksi alkaa kaivata sitä loman jälkeistä lomaa ihan tosissaan.

On täällä sitten tapahtunut vähän muutakin. Elokuussa kasvattajan kanssa jutellessa tuli sivulauseen sivulauseessa ilmi, että Pinjan veli etsii uutta kotia. En nyt ollut ihan vielä ajatellut uutta koiraa hankkivani, mutta toisaalta niin monet kerrat oli tullut manailtua että Pinja tarvitsisi saman kokoisen, ikäisen ja vauhtisen kaverin koska Sella alkaa jäädä nuoremman jalkoihin ja pahasti. Eipä siis muuta kuin sopimaan koiran omistajan kanssa puhelintreffejä ja jännäämään mikä mahtaa olla tilanne. Puolisen tuntia juteltuamme alkoi kuitenkin näyttää siltä, että minusta tulisi jälleen kerran koiranomistaja. Pitkä viikko oli odottamista edessä, mutta kyllä se kannatti.
Vielä opetellaan puolin ja toisin käyttöohjeita, mutta päivääkään ei ole kaduttanut että Väinö meille muutti. Hökälehän se vielä tässä iässä on, mutta aivan loisto tyyppi. Semmoinen peruspositiivinen hölömö. :)

Väinö

Sisko ja sen veli...

Pinja

Kenguruloikkaa Väinön tapaan.

Sella 10v.

Ja kuten viimeisestä kuvasta näkee, niin Sella sen kun vaan porskuttaa. 11.8. mummeli täytti pyöreitävuosia. Väinön meille muutto näyttää piristäneen myös vanhan elämää kummasti.

Kun nyt kerrankin oli vapaapäivä ja siihen yhdistettynä fakta että autossakin on polttoainetta, tarkoittaa tämä tietenkin suuntaamista Vieremälle Heiliä katsomaan. Laitumesta löytyi edelleen tyytyväisen näköinen hevonen, joskin alkuun näytti kuutioivan jotta kannattaakohan nuita akkoja mennä portille tervehtimään. Sitähän saattaa joutua nimittäin vaikka töihin. Herkkupussin rapina vei kuitenkin voiton, ja pian hevonenkin oli vakuutettu että ei tässä suinkaan olla hikoilemaan lähdössä. Jos nyt vaan tasattaisiin neidin ilmiselvä rapsutusvaje ja tyhjennettäisiin se herkkupussi. Mutakylvystä oli myös näköjään nautiskeltu, kenties jopa sukellettu mutaan. Ravi on valmentajan mukaan alkanut taas kulkea joten kait tässä saa jo luvan kanssa alkaa elätellä toiveita koelähdöstä jossain vaiheessa kesää? :)

Heili 3v.

Viikon päästä ollaankin sitten Ruotsissa Pinjan kanssa jännäämässä. Huligaanilla lienee pahimmat tärpit juoksun osalta vasta edessä, mutta jospa sillä askel vetäisi kehässä. Sella pääsee meidän näyttelyreissun ajaksi hoitoon tuohon järven toiselle puolelle. Siellä kelpaa Hänen Korkeutensa beagle-alamaistensa liehiteltävänä olla.

Pieni sininen se vaan jaksaa yllättää iloisesti kerta toisensa jälkeen. Muhoksen ryhmänäyttelyssä yhdistetyssä 1/10 -ryhmässä sijoitus hienosti RYP2! Mukana henkisenä tukena neidillä oli Metka, joka sekin omassa rodussaan nappasi jälleen SERTin ollen VSP.
Jännityksellä ollaan odoteltu miten Pinja tänä vuonna juoksunsa ajoittaa, ja kyllä se näyttää greyllä kiero olevan melkein päivälleen vuosi. Ajoitus oli jälleen kerran mahdollisimman surkea ja jos koira on yhtä vetelä kuin viime kesänäkin, niin suurempia odotuksia ei parane heinäkuun näytelmille asettaa... Hieman ihmetytti että Motti ei tulevasta juoksusta meille mitään ilmoittanut, yleensä herran tutka on alkanut piipata jo viikkokausia ennen kuin mitään on ulkoisesti ollut havaittavissa.

Meillä on ollut hoidossa tämän viikon ajan pohjanpystykorvamummeli, Nasu. Kertakaikkisen hurmaava otus, hieman nihkeillen joudun hänet luovuttamaan omaan kotiinsa huomenna. Lauma on tullut keskenään ihan mukavasti toimeen, ja lenkillä koko porukka on voinut kulkea vapaana. Alkuun hieman mietitytti pitäisikö pystykorva pitää tiukasti narussa, mutta hyvin nopeasti kävi ilmi että muorilla on korvat paljon paremmin kuulolla kuin omillani, joten sinne vaan muitten sekaan kirmaamaan.

Hihii, on meillä aikamoinen kokoonpano greyhoundeissa ja karjakoirissa. Eipä jäänyt Varkauden näyttelyssä paljoa muille kotiinviemisiä kun Pinja, Motti ja Metka rohmusivat käytännössä kaiken mitä tarjolla oli. Ja olisipa tulos ollut mikä hyvänsä, oli pakko jälleen kerran todeta että koko lauma on kyllä helekatin upeita ja hienosti käyttäytyviä karvakorvia. Eikä nyt unohdeta myöskään Sellaa, vaikka jo eläköitynyt näistä näyttelyhässäköistä onkin. Muori sentään jaksaa edelleen pupuja jahdata (tästä huvistahan Pinja ei esimerkiksi juurikaan tajua mitään) ja veikkaan että koirasta karisee muutama vuosi ikää pois jahka päästään Ouluun kisaturisteiksi heinäkuussa. Kuka tietää vaikka siellä kisojen jälkeen ajaisi viehettä myös Sella. ;)
Ai niin, se Varkauden näyttely. Pinja on nyt Suomen ja Viron muotovalio. Seuraavan kerran neiti vilahtaa kehässä Muhoksella kesäkuun alussa. Hyrynsalmen näyttely jäi pienen telomisen vuoksi harmillisesti väliin, mutta taisi olla onni onnettomuudessa ainakin kelien suhteen. Kotonakin oli melkoinen myräkkä vesisateineen, ja ikkunasta saatiin seurailla ja laskeskella kuinka paljon tontilta kaatuu puuta tällä kertaa. Eikä ollut ollut Hyrylläkään sen kummoisempaa. :/

Viikko sitten tehtiin karjakoirien, yhden greyhoundin ja muutaman ihmisen voimine koiranäyttelyreissu Tallinnaan. Varovaisen toiveikkaina lähdettiin matkaan, ja pakko sanoa että olihan se kaiken matkalla sattuneen sähellyksen päätteeksi hienoa lähteä kotiin kahden Tallinnan Voittajan kanssa!
Karjakoirista pienempi on viimeaikoina ahkerasti treenaillut näyttelyä varten, mutta silti neitokainen pääsi yllättämään käytöksellään. Pikkumonsteri ei tehnyt kehässä yhtään ylimääräistä säätöä vaan pojotti hienosti koko arvostelun ajan paikallaan. Liikkeetkin meni niinkuin pitikin, mutta jostain syystä tämä nyt oli ainoa laumasta jolle ei titteliä herunut.
Motti nappasi kovan päänahan omassa sarjassaan ollen VSP kaikilla herkuilla. Nyt vaan se käyttötulos ja yksi CACIB niin se olisi vähän niinku siinä. ;)
Pinja pyörähti kehässä ensimmäisen kerran kasvattajansa esittämänä. Hienoinen työvoitto voisin sanoa, mutta kannatti! Hieman oli neidillä gasellimainen olemus alkuun ja silmät pyöreinä etsi minua kehän laidalta. Kun tulin näkyvämmälle paikalle niin rauhoittui koirakin hieman ja tuloksena oli melkoisen laadukkaassa seurassa ROP (ja ne kaikki lisukkeet).
Tästä lienee hyvä jatkaa sitten seuraaviin koitoksiin toukokuussa. :)

Laki ja Järjestys on saapunut taloon. Motti-karjis on hengaillut meillä nyt ehkä viikon(?) evakossa oman kotinsa pikku pahiksen juoksujen ajan ja meillä on alkanut oma porukka käyttäytyä. Uskomatonta. Pinja ei enää kiusaa Sellaa läheskään niin paljon kuin vielä joitain päiviä sitten, ja toisaalta Sella ei koko aikaa raivoa huligaanille. Taidan haluta meille oman uroskoiran hillitsemään akkojen tyhjänpäiväistä riitelyä, on tämä sen verran luksusta ollut.

Kissat olivat tapojensa mukaan alkuun hieman epäilevällä kannalla, mutta totesivat sitten että Motin olemassaolo on ihan jees. Kunhan siis köntti muistaa ketä se kumartaa (Aslania tietty, ja Leo pitää myös jättää rauhaan tai tulee käpälästä).

Olin tässä aiemmin talvella sitä mieltä että nyt jää Pinja näyttelyistä tauolle, mutta niinhän sitä vaan ollaan taas reissuun lähdössä. Lauantaina otetaan suunta etelää ja Viroa kohti. Saas ny sitten nähdä miten käy, ja kuinka tervepäisinä yksilöinä tullaan takaisin kotiin. Autosta nimittäin tulee kohtuullisen täyteen pakattu kahden ihmisen ja kolmen koiran voimin. Odotan jo innolla. ;)

Heilistä ei ole kuulunut mitään (mitä nyt pari kertaa on jo lehteen joutunut) joten tulkitsisin tämän niin että kaikki on kunnossa? Hevosurheilun mukaan neitokainen jatkaa vielä peruskuntoa porskutellen, ja Iisalmen Sanomissahan tuo oli päässyt/joutunut uuden eläinlääkärin viereen pojottamaan. Parin viikon päästä olisi tarkoitus käydä hevosta raapimassa, ikävähän tuota jo on.

Voihan ikiliikkujat. Käsittämätön määrä mahtuu virtaa pieneen eläimeen. Luulin että Pinjasta jäisi enimmät höyryt lenkin varrelle, ja että vierailevien tähtien kanssa leikittäisiin tänään hieman maltillisemmin. Sellaan tämä tehosikin, mutta Pinjalle kolmen vartin lenkki taisi olla lähinnä verryttelyä. Karjakoirat kun ilmestyivät pihalle alkoi nuoriso-osaston bileet jotaka jatkuivat semmoisen kolme-neljä tuntia. Välillä käytiin sisätiloissa kääntymässä ja jatkettiin hillujaisia kartanolla. Noh, kivaa niillä näytti olevan ja nyt viimein on Pinjakin unten mailla. :)
Pinjalla on myös uusi kaveri, naapurin Lucky. Kukapa olisi uskonut että isosta, mustasta möykystä tulee neiti Epäluuloiselle erinomaista nujuseuraa (joka kyllä ensin juoksutetaan henkihieveriin... ;) ). Kyseessä on siis 11-kuinen berniuros. Leppoisa tyyppi joka ei näytä hätkähtävän Pinjan aivoituksia.

Pinja 2v.

Taisin tässä joskus mainita että Sellasta on nyt viimein tullut vanha. Tai sitten se vaan vedättää minua. Ajoittain vaikuttaa siltä ettei se oikein kuule. Kulkeminenkin on etenkin portaita laskeutuessa hieman hankalaa ja silloin tällöin tasanteelta alakertaan mummo pitää kantaa. Ja miksi minulla on tunne että minua kusetetaan? Siksi että taikasanan "nami" kuullessaan mummo-koiran kuulo on kuin jollain supersankarilla ja portaat hypitään alas erinomaisen ketterästi ja nopeasti. Sella vaan tekee tuon portaissa passuuttamisen niin vakuuttavasti että pakko sille on tuo kantopalvelu niinä hetkinä tarjota. Kun onhan se jo niin vanhakin. Voinee sanoa että koira on kouluttanut omistajansa nyt riittävän päteväksi palvelijaksi.

Aina Sellan pitää hävetä...

Hevosrintamalla on tapahtunut sen verran että Heili lähti valmennukseen. Kasvattaja tarjosi tämmöisen vaihtoehdon ja tämän vuoden tamma viettää Savossa tutuissa maisemissa. Kuulumisia odottelemme. :)

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Pinku tosin jatkaa entiseen malliin ja aiheuttaa allekirjoittaneelle tasaisin välein lisää harmaita hiuksia. Ehkä pientä aikuistumista on ollut neitokaisen toimissa havaittavissa, mutta näillä paukkupakkasilla neljän seinän sisälle lukittuna mökkihöperyys iskee itse kenessä...

Kauden ensimmäinen näyttely on nyt takana, ja Pinjalle tuloksena VSP SERT CACIB. Hampaan koloon jäi melkoisesti ja hieman ihmettelen tuomarin ratkaisuja, mutta näin tällä kertaa. Koiran käyttäytymistä ajatellen tässä mentiin pieni askel eteenpäin, ja pari kertaa saatiin kehässä jopa katsekontakti aikaan ja neiti muisti välillä hengittääkin. Ja minä. :)
Sen verran optimisteja päätettiin tämän perusteella olla, että keväällä on sitten lähtö Tallinnan kv näyttelyyn. Matkaseuraksi lähtevät tutut naamat, eli karjakoirat Motti ja Metka. Kevättä siis odotellessa!

Talouden kissat ovat kasvattaneet tuhdit talviturkit, etenkin Leo. Mr Vanupallo ei ainakaan tällä hetkellä minua juurikaan arvosta, ja nyt on meneillään operaatio Kissan lepytys. Kaikki sai alkunsa pienestä ulkoilusta ja sieltä palatessaan kissalta oli turkki aivan viittä vaille huovuttunut siihen kuntoon että pitää koko kissa ajella kaljuksi. Turkki oli kuitenkin vielä pelastettavissa harjaamisella, mutta enpä olisi uskonut että semmoiseen ei-niin-perusteelliseen harjaukseen menee silti reipas tunti aikaa. Ja kissa kiitti. Onneksi älysin leikata siltä kynnet ennen kuin harjaaminen käynnistyi... Pari päivää piti antaa Leolle aikaa toipua tästä, ja onneksi seuraavalla harjauskerralla jo selvittiin puolta lyhyemmässä ajassa (ja silti kissaa kiroilutti). No nyt se on ihan pätevässä turkissa noin niinkuin irtokarvan suhteem, mutta en ole eläissäni nähnyt nuin paskalaatuista karvaa millään elikolla.

Myös hevosrintamalla sattuu ja tapahtuu. Tai no tämä tontti hiljeni nyt hevosen suhteen ja nyt on totutteleminen hevosettomaan elämään. Ei muuten ole niin helppoa kuin mitä voisi kuvitella! Koko ajan vilkuilee kelloa ruokinta-aikojen suhteen, päivällä tulee tarve lähtä tallia siivoamaan ja hevosta ajamaan ja illalla sama tilanne kun pitäisi mennä iltatalli tekemään. Pitänee keksiä jokin uusi harrastus näihin hetkiin...
Heilin piti lähtä talveksi Hyrynsalmelle (vuoristotreeniin), mutta kasvattajansa otti juuri sopivalla hetkellä yhteyttä ja sovittiin että Heili lähtisikin tuttuihin savolaisiin maisemiin lopuksi vuotta treenaamaan ja kisaamaan. Hevosta on jo kova ikävä, mutta pääseehän tuota toisaalta katsomaan halutessaan. Nyt vaan peukutetaan että varsa pääseen terveenä treenaamaan ja että kesällä nähtäisiin jo radalla.