Voi kääk, vähän on tahmeeta tämä blogin ajantasalla pitäminen. xD Ollaan siis edellisten päivitysten aikoihin oltu menossa Ruotsiin Pinjan kanssa. No lähetään nyt sitten vaikka siitä. Kameraa emme luonnollisesti (taikauskoisia kun seurueemme oli) tuoneet näyttelypaikalle asti, koska vaikka Nikon automatkalla karkottaakin kaiken näkemisen arvoisen (kuten hirvet, porot, petolinnut ym.) sitä ei koskaan, ikinä viedä kehän laidalle. Ainakaan ulkomailla. Koska muutoin ei paljon EH:ta kummempaa tulosta synny. ;)
Rotukehä oli aikamoinen piinapenkki, jälleen vetämällä maaliin asti. Mutta tuomari näki neitokaisen hyvät puolet ja näin selvitettiin tie ryhmäkehään. Ai niin, kera  SERTin ja CACIBin. Eli Pinja tuli tässä näytelmässä Ruotsin valioksi JA 2,5-vuotiaana kasassa on kaikki tarvittava kansainväliseen valioon. Pikkuisen veti sanattomaksi, että täsäkö se nyt oli? :D
Ryhmäkehässä Pinjan edelle kiilasi vain venäjänvinttikoira.

Ruotsista palattua vedettiin viikon verran henkeä ja aloitettiin sitten reilun viikon mittainen turnee pienen sinisen kanssa. Oulussa tuloksena oli PN2, Hekla-sisko oli ihan ansaitusti ROP. Tästä jatkettiin yöksi Petäjävedelle ja aamupäivällä Keuruulle mistä kotiinviemisinä taisi olla, ööh... RYP3 muistaakseni..? Tässä näyttelyssä alkoivat sitten hyvin mieleenpainuvasti allekirjoittaneen koivet temppuilla, ja rotukehä mentiin hammasta kirskutellen läpi. Kehän loputtua meinasi mennä jalat täysin alta ja sen jälkeen ollaan rouskuteltu särkylääkkeitä kaksin käsin.
Etelään jatkui tästä matka vähitellen ja useampi päivä vietettiin Nummelassa. Pinjalle teki ihan hyvää viettää vähän enemmän aikaa muissa maisemissa, ja matkustaa. Ensimmäinen osuus Kajaanista Ouluun oli hieman levotonta, mutta siitä eteenpäin likka pysytteli visusti vaakatasossa, eikä paljoa energiaansa tuhlannut maisemien ihmettelyyn. Pari kertaa piti sen verran havahtua että tarkistetaan missä päin karttaa ollaan menossa, ja onko akka vielä hereillä.
Nummelasta siirryttiin vielä kasvattajan luona käymään ja viikonloppuna oli reissumme viimeiset näytelmät. Lauantaina HVK:n ryhmänäyttely, josta Pinkulle napsahti yllättäen ERI ilman SA:ta, vaikka koira ei ole varmaan ikinä niin hyvin esiintynyt. Mutta ei pidä näistä masentua...
Greyhoundien erikoisnäyttely oli sitten seuraavana päivänä Edellisen kehän tulos mielessä (ja erikoisnäyttelyn tason tietäen) aika nöyrin mielin kehään paineltiin. Valionarttuja pelkästään oli 11 ilmoitettu, joten kaukaisena haaveena siinsi luokassa sijoittuminen jos oikein hyvin kävisi. Koira oli reissusta jo melko ryytynyt, ja minulla tosiaan oli semmoinen olo kuin hinaisin hyljettä perässäni... Kerran tuo jopa pysähtyi kesken liikkeitten ja istahti kenttään. Teki siis aivan totaalikieltäytymisen ja minä ajattelin että se oli sitten tässä tämä leikki tältä erää. No mitä vielä. Aina se vaan jatkoon kutsuttiin ja lopullinen tulos oli PN3!!!!! Aika huikeeta jos minulta kysytään..!

Keskittyneenä erikoisnäyttelyssä.

Pinjalle olin viimeiset päivät lupaillut, että maltahan vielä pari päivää niin lähetään kotiin. Samaa sille tolkutin erikoisnäyttelynkin jälkeen. No nyt likka lähetään kotimatkalle. Tampereen ja Soinin kautta tosin...
Tampereella kävin moikkaamassa kavereita, ja epähuomiossa tuli myös luonnetestattua Pinja. Kyllä sillä hermorakenne kestää melkoista rassausta näköjään. Ei siitä sitten kuitenkaan sen enempää. Sanottakoon kuitenkin että jos hetkenkään (ja onhan niitä hetkiä toki ollut) olen epäillyt tuon eläimen korvien väliä, niin en epäile enää. Pinja on aika super. <3

Tampereelta matka alkoi vähitellen kääntyä pohjoista kohti, välietappina tosin pysähdyttiin ihmettelemään shirehevosia Highland Ranchilla. Näitten kavereitten vierellä sitä viimeistään tuntee itsensä pieneksi ja kevyeksi. Upeita hevosia ja naama hymyssä auton nokka kääntyi ihan oikeasti kotia kohti. Loput heinäkuusta menikin lähinnä matkasta toipuessa. Tämmöisten reissujen päätteeksi alkaa kaivata sitä loman jälkeistä lomaa ihan tosissaan.

On täällä sitten tapahtunut vähän muutakin. Elokuussa kasvattajan kanssa jutellessa tuli sivulauseen sivulauseessa ilmi, että Pinjan veli etsii uutta kotia. En nyt ollut ihan vielä ajatellut uutta koiraa hankkivani, mutta toisaalta niin monet kerrat oli tullut manailtua että Pinja tarvitsisi saman kokoisen, ikäisen ja vauhtisen kaverin koska Sella alkaa jäädä nuoremman jalkoihin ja pahasti. Eipä siis muuta kuin sopimaan koiran omistajan kanssa puhelintreffejä ja jännäämään mikä mahtaa olla tilanne. Puolisen tuntia juteltuamme alkoi kuitenkin näyttää siltä, että minusta tulisi jälleen kerran koiranomistaja. Pitkä viikko oli odottamista edessä, mutta kyllä se kannatti.
Vielä opetellaan puolin ja toisin käyttöohjeita, mutta päivääkään ei ole kaduttanut että Väinö meille muutti. Hökälehän se vielä tässä iässä on, mutta aivan loisto tyyppi. Semmoinen peruspositiivinen hölömö. :)

Väinö

Sisko ja sen veli...

Pinja

Kenguruloikkaa Väinön tapaan.

Sella 10v.

Ja kuten viimeisestä kuvasta näkee, niin Sella sen kun vaan porskuttaa. 11.8. mummeli täytti pyöreitävuosia. Väinön meille muutto näyttää piristäneen myös vanhan elämää kummasti.