lauantai 7. helmikuuta 2015

Voihan ikiliikkujat. Käsittämätön määrä mahtuu virtaa pieneen eläimeen. Luulin että Pinjasta jäisi enimmät höyryt lenkin varrelle, ja että vierailevien tähtien kanssa leikittäisiin tänään hieman maltillisemmin. Sellaan tämä tehosikin, mutta Pinjalle kolmen vartin lenkki taisi olla lähinnä verryttelyä. Karjakoirat kun ilmestyivät pihalle alkoi nuoriso-osaston bileet jotaka jatkuivat semmoisen kolme-neljä tuntia. Välillä käytiin sisätiloissa kääntymässä ja jatkettiin hillujaisia kartanolla. Noh, kivaa niillä näytti olevan ja nyt viimein on Pinjakin unten mailla. :)
Pinjalla on myös uusi kaveri, naapurin Lucky. Kukapa olisi uskonut että isosta, mustasta möykystä tulee neiti Epäluuloiselle erinomaista nujuseuraa (joka kyllä ensin juoksutetaan henkihieveriin... ;) ). Kyseessä on siis 11-kuinen berniuros. Leppoisa tyyppi joka ei näytä hätkähtävän Pinjan aivoituksia.

Pinja 2v.
Taisin tässä joskus mainita että Sellasta on nyt viimein tullut vanha. Tai sitten se vaan vedättää minua. Ajoittain vaikuttaa siltä ettei se oikein kuule. Kulkeminenkin on etenkin portaita laskeutuessa hieman hankalaa ja silloin tällöin tasanteelta alakertaan mummo pitää kantaa. Ja miksi minulla on tunne että minua kusetetaan? Siksi että taikasanan "nami" kuullessaan mummo-koiran kuulo on kuin jollain supersankarilla ja portaat hypitään alas erinomaisen ketterästi ja nopeasti. Sella vaan tekee tuon portaissa passuuttamisen niin vakuuttavasti että pakko sille on tuo kantopalvelu niinä hetkinä tarjota. Kun onhan se jo niin vanhakin. Voinee sanoa että koira on kouluttanut omistajansa nyt riittävän päteväksi palvelijaksi.


Aina Sellan pitää hävetä...

Hevosrintamalla on tapahtunut sen verran että Heili lähti valmennukseen. Kasvattaja tarjosi tämmöisen vaihtoehdon ja tämän vuoden tamma viettää Savossa tutuissa maisemissa. Kuulumisia odottelemme. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti