Tämmöistä voisi olla aina syksyllä: aurinkoista, lämmintä, ja turistit ovat häipyneet koteihinsa (ainakin suurimmaksi osaksi). Heili ja Pinja ovat molemmat omilla tahoillaan opetelleet missikisoihin liittyviä pyörähdyksiä ja poseerauksia ja ainakin vähän ollaan edistytty.
Pinja kävi lisäksi sulkeisleirillä Ristijärvellä ilman minua, ja jotain näyttää kakara sillä reissulla oppineen. Itsevarmuuttahan tuo tarvitsee rutkasti lisää, mutta parempaan päin ollaan taas menossa. Ensimmäiset julkiseenkin levitykseen kelpaavat poseerauskuvat saatiin viimein aikaan. :)

Pinja 7kk.

Niin tosiaan, Heilin näyttely se vaan lähestyy. Pari viikkoa vielä ennätetään harjoitella, mutta nopeastihan tuo näyttää oppivan uudet asiat. Narussa juokseminen oli jostain syystä hankalaa. Varsa oli pikkuisen pihalla tuosta touhusta alkuun ja ihmetteli että mihinkäs tässä nyt muka on kiire? Löytyi se ravivaihdekin sitten kuitenkin, ja lopulta vauhtia alkoi olla vähän liikaakin ja pari pientä pukkihyppyäkin nähtiin...

Talliakin tässä ollaan naapureiden avustuksella tuunailtu ja nyt on kunnollinen lattia karvinassa! Jännityksellä odottelen kaivautuuko tuo pikku apina betonistakin läpi, taipumusta kuopimiseen nimittäin on. Joka kerta yhtä mukavaa aamulla aloittaa karsinan siivous kun karsinaan on ilmestynyt muutama metrinen kraateri. No loppuu ainakin hiekasta johtuva pölyäminen tähän.

Laitetaanpa vielä kuvapäivitystä puuhkaeläimistä, Pörriä kamera ei tavoittanut enkä usko että muori olisi kovin arvostanut olkipaalien päällä kiipeilyä. Niin ja onhan tässä nyt todistusaineistoa kavereille ja lapsilleen: kyllä meillä edelleen asuu keltaisia kissoja (osaavat vaan liueta näkyvistä kun kuulevat että vieraita tulee).