En haluaisi aina aloittaa näitä juttujani narisemalla jostain, mutta kun ei paljoa ole muutakaan tarjota. Alan oikeasti olla sitä mieltä että ei ole olemassa ns. hyvää onnea. On vain paskaa tuuria ja sen eri asteita. Piste.
Ajelin eilen illalla n. 23 aikoihin töistä ja poikkesin tallilla ruokkimassa Canen. Kaikki oli niinkuin pitikin, ei mitään outoa havaittavissa. Nyt aamutalliin tullessa vastassa oli silmiään siristävä tuhiseva karvapallo. Ensin huomio kiinnittyi umpeen muurautuneeseen silmään, ja kävin läpi kaikki silmävammojen kauhuskenaariot. Sitten käänsin hevosen päätä että näkisin paremmin ja totesin että koko pää oli aivan turvonnut ja hevonen sokkona pöhöttyneiden silmäluomien vuoksi. Koko naama oli niin turpea, että Kaunon pari kokoa liian isot päitset kävivät kovin, kovin pieniksi. Eipä siinä muuta kuin lääkärille soittamaan josko joku ennättäisi käydä antamassa ensiapua.
Eläinlääkäri pääsi nopeasti paikalle (kiitos ja kumarrus!) ja nyt alkoi kortisonikuuri. Allerginen reaktio tuo kaiketikin on, parempaa selitystä ei tällä hetkellä ole antaa. Mutta mistä se tuon tempaisi on sitten eri asia. Mitään muutoksia ei ole ruokinnassa tai kuivikkeissa lähiaikoina tehty. Sen verran ollaan aamusta edistytty, että silmät ovat hieman raollaan. Ruoka ei nyt akuutisti kelpaa ja syystäkin polle on hieman levoton. Mutta Cane osoitti jälleen kerran olevansa herrasmies kun lääkäri kävi. Päitset kun eivät päähän menneet, oli hevonen hoidettava karsinassa. Itse kyllä tiesin että ei tuo mitään tee toimenpiteen aikana, mutta lääkärin mieliksi laitettiin naru kaulaan (niinkuin sillä jotain merkitystä olisi ollut). Lääkärinkin oli lopulta todettava jotta onpa siivo ori. En huomannut sanoa, että viimeksi kun tuota piti neuloilla tökkiä, tapahtui kyseinen toimitus hevosen ollessa irti aitauksessaan...

Ennen ja jälkeen... Toivotaan että alkaa tuo pöhötys vähitellen haihtua ja olo kohentua.