Tänään ollaan ihmetelty kotipihan uutta ilmettä. Nyt sitten näkee ympäröivän metsän puilta... Kevättä ajatellen päätin jotta nyt on hyvä hetki harventaa metsää ja kaataa pois nuo isot männyt keskeltä pihaa. Ensi kesänä olisi tarkoitus laittaa tuohon piharakennukseen karsina ja rakennuksen taakse aitaus. Suomeksi sanottuna tuommoinen pihattotyyppinen ratkaisu, pääsee polle kulkemaan tallin ja aitauksen väliä miten mielii. Mutta on tuossa melkoinen siivousurakka edessä jahka lumet lähtee...
*Huoh* Canen kohdalle pitää nyt alkaa miettiä varasuunnitelmia. Tallinovella kompuroinnit alkavat olla enemmän sääntö kuin poikkeus, ja pelottaa että se loukkaa vielä joku päivä itsensä tuossa. Loppusyksystä huomasin että sille on tullut jotain vikaa toiseen etuseen, ja se saattaa olla myös syy tuohon itsensä kampittamiseen ovella. Oikean etusen kun nostaa niin vasen saattaa nuljahtaa alta pois, ja lopputuloshan me jo tiedetään, jos seisot yhden jalan varassa ja se ainokainen lähtee varoittamatta alta... Nythän tuo kulki taas sisälle ihan muina hevosina, ihan kuin ei olisi ikinä mitään ongelmaa ollutkaan. Ihme eläin, moni polle panikoisi tuossa jo ihan urakalla. Niin no tuo tekee sitten sen totaalikieltäytymisen jos oikein ahdistaa... Noh, pitää olla tarkkana kun tuosta kuljetaan.
Ja sitten sitä koiran omistamisen ihanuutta: apinat ovat keksineet kissanhiekkalaatikon ja ennenkaikkea sen sisällön. Naminami. Kaikki vähänkin orgaaninen aine pitää tätä nykyä nostaa vähintään parin metrin korkeuteen tai laittaa varmaan paikkaan lukkojen taakse. Eikä sittenkään voi olla varma että piilopaikka oli greyn pitävä...