Caneli se vaan pyöristyy. Kävin viikolla sitä katsomassa ja hyvältä näyttää. Tamma itse tuntuu ottavan tilanteen aika rennosti, muu taustajoukko hermoilee sitten senkin edestä... Karmea rapsutusvaje sillä vaikutti olevan ja tovi menikin hevosta kynsiessä. Mukava tamma, tuommoisia saisi olla enemmänkin. :)

Canen osalta ennätin jo hurrata jotta nyt alkaa näyttää paremmalta, mutta hetimiten otettiin taas takapakkia kinttujen suhteen. Yön aikana oli kinner pamahtanut... Poika on nyt klenkka ja lääkekuurilla. Takanen on kovin kipeä, mutta ei ole etujalkojen tila paljon kummempi. Katsotaan nyt mitä ne nuo viisaammat pojan tilasta tuumaavat. Tänään oli ensimmäinen kerta kun aloin todellakin miettiä onko tässä mitään järkeä. Mitä ilmeisimmin klinikalla vielä käydään, mutta itselläni ei ole kovin suuria odotuksia sille reissulle. Toivotaan että poika vielä kuntoutuu, minulta nyt vaan alkaa olla konstit lopussa. Kyllä vetää synkäksi.

Koirien törttöily pihalla sentään vähän hymyilytti päivällä. Ristosta huomaa, että ikää alkaa olla eikä se enää ihan loputonta remuamista jaksa. Mutta kyllä se sitten pienen huilin jälkeen taas porskuttaa ja väläyttelee välillä piiiiiiitkiä agiliitoloikkia lumikinosten, puunrunkojen ym. yli.
Sella on ikinälkäisenä loputtomassa ruoanetsinnässään viimein löytänyt täydellisen ratkaisun ongelmaansa: lintujen ruokintapaikka. Minulla on ollut tapana nakata maahan ruokatörpön likelle pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä ja muuta linnuille soveltuvaa. No Sellun mielestä ne soveltuvat erinomaisesti myös nälkäisen greyn ruokavalioon ja sieltähän sitä neitokaista saa alkaa ensimmäisenä etsimään jos ei ala sisälle kuulua.

Joko mennään?

Riekkupöllöt.

Kaikki ne koivet...

Jäneksiä tähyilemässä.