Tovihan tässä taas hurahti edellisestä päivityksestä. Turha varmaan selittää että yritän parantaa tapojani?
Mitään erityisen mullistavaa täällä ei ole tällä välin tapahtunut, piha- ja kylppäriremontti ovat edelleen kiusana mutta ehkäpä tämä oleminen tästä vähitellen muuttuu taas siedettäväksi.
Nelijalkaiset nauttivat kesästä, olkoonkin että hieman koleaa on ollut. Caneli ja Heili ovat laitumessa ja muuttavat syksyllä tähän omalle tontille. Eli lisää remonttia tiedossa että saadaan hevosille katto pään päälle. Varsa on kasvanut kovaa vauhtia ja temperamenttia löytyy. Seurallinen tapaus myös ja kova huutamaan ihmisten perään. Nyt illalla ei voinut olla hymyilemättä kun varsa kirmasi täyttä laukkaa luokse jo siinä vaiheessa kun näki että ajoin autolla tallin pihalle.

Caneli ja jättiläisvarsa tänä aamuna.

Tänään bongasin myös Canen tyttären Lapinlahdella. Varsa oli syntynyt ennen aikojaan ja on vielä kovin pieni rääpäle muihin verrattuna. Kiltti ja reipas kuitenkin, ja niin isänsä näköinen että meinasi itku päästä katsellessa. Toivotaan nyt että jatko sujuu ongelmitta tämän pikkumustan kohdalla.

Hevosia tuli muutenkin rapsuteltua tänään Savon peräkylillä ajellessa. Pitkästä aikaa pääsin jopa hevosen selkään istahtamaan ja koivet on nyt pienen kävelylenkin jäljiltä melkoisen jumissa. Ihan kuin olisi kovempikin treeni takana. :)
Lapinlahdella tallia etsiessäni onnistuin navigaattorin sekoilujen vuoksi eksymään. Asutusta sieltä hikisimmästäkin korvesta löytyi, mutta osoite ei ollut se jota etsin. Kohtuullisen kuntoisena alkanut soratie muuttui metri metriltä kapeammaksi kärrytieksi ja lopulta poluksi, mutta vakituiseen asuttu talo sieltä polun päästä kuitenkin löytyi. Tämä oma sijainti ei muuten enää tunnu ollenkaan syrjäiseltä korvelta...