lauantai 1. syyskuuta 2012

Jjooo... Sanotaan nyt niin, että jos tuon varsan temperamentti saadaan kanavoitua tulevaisuudessa loppusuoralle niin likasta ei nuin vain ohi juosta. Onhan se tiedossa jo ollut että hieman omapäinen tapaus tämä on, mutta muutaman päivän takainen klinikkareissu paljasti "omapäisyyden" olevan ihan vaan pintaraapaisu todellisesta luonteesta...
Heilillä on ollut takajalan kanssa ongelmia jo jonkin aikaa, ja nyt viimein päästiin klinikalle asti näytille. Matka tosin meinasi tyssätä jo kotipihaan, kun varsaa ei meinattu millään saada kuljetuskoppiin. Reilu tunti siinä painittiin ja neuvoteltiin, ja useamman kuin kerran kävi mielessä luovuttaminen. Varsalla tuntui olevan kopituksessa vain kaksi suuntaa: ylös ja alas. Muutaman kerran kavio viuhahti turhan läheltä ohimoa, ja välillä pyörittiin varsan kanssa jalat sotkussa pitkin pöpelikköä. Jossain vaiheessa pidettiin koko porukka pieni välitauko, jonka aikana päätimme että nyt tuo pikku ketkula on saatava autoon koska seuraava kerta olisi mitä ilmeisimmin vielä hankalampi jos se nyt saa tahtonsa läpi.
Konstit on monet, ja lopulta varsa oli reilun tunnin vääntämisen jälkeen kopissa. Emä jätettiin suosiolla kotiin, leidi kun ei ainakaan auta asiaa jos varsa alkaa temppuilla lastauksessa. Matka itsessään meni hyvin, varsa oli rauhallinen ja klinikallakin kaikki sujui mukavasti siihen asti että lääkäri ilmoitti ottavansa neidistä verikokeet. Itse tiesin edellisestä verinäytteen otosta viisastuneena tiedossa olevan uuden painimatsin, mutta saatiinhan se näyte kuitenkin otettua, rauhoitusaine tökättyä, ja lopulta jalkaa tutkimaan.
Kuvissa ei mitään näkynyt, ja vaikuttaa siltä että varsa on ilmeisesti nitkauttanut vuohisen ja nivelkapseli on täyttynyt. Itse nivelneste (tämä näyte piti sitten ottaa niin että poni pötkötti taju kankaalla karsinassa, temperamentti oli tässä vaiheessa jo kaikilla tiedossa eikä haluttu ottaa riskiä niveltä sörkkiessä...) oli kunnossa. Tulehdusarvot sen sijaan olivat snadisti koholla joten uusi lääkekuuri on taas päällä, ja nyt neuvotellaan likan kanssa aamuin illoin onko lääkintä varsalle hyväksi vai ei... Heili on kovasti sitä mieltä että voisin tunkea lääkkeet jonnekin minne aurinko ei paista, mutta pienen draamailun jälkeen se pieni määrä mömmöä on saatu menemään oikeaan osoitteeseen. Katsotaan nyt mitä se n huomista varten kehitellyt...

Rapsutustuokio.
Eläinlääkärit ovat tulleet viime päivinä muutoinkin tutuiksi. Risto uusi viime syksyisen vatsalaukku-episodin, ja tälläkin kertaa testailtiin päivystävän lääkärin sunnuntai-illan valmiutta... Koira elää ja voi hyvin tällä hetkellä, mutta olipa taas hilkuilla. Vielä iltapäivällä tuo oli ihan normaalin oloinen ja päiväruoat meni hyvällä ruokahalulla. Iltapäivällä näytösti siltä kuin herra olisi nitkauttanut selkänsä ja annoin kipulääkettä. Illalla kuitenkin selvisi, että se mitä luulin selkäkivuksi olikin jotain ihan muuta ja tämän jälkeen alkoikin tuttuja mahaoireita ilmaantua. Lääkärille ennätettiin tälläkin kertaa ajoissa, mutta kyllä vähän hirvittää jos tuo vielä uusii ja olenkin vaikka töissä kun pahimmat oireet iskevät. Noh, nyt on kaikki kunnossa, toivotaan että papparaisella olisi vielä paljon terveitä päiviä edessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti