Ok, kokeillaan nyt vielä kerran. Sitä SERTiä. Kasvattaja olisi varmaan mielissään vaikka Sella ei olisikaan... Joensuuhun oli ilmoitettu viisi greyhoundia ja mietin mitenkähän suuret mahdollisuudet meillä on taas tuoda kotiin päivän päätteeksi vara-valio. Lähteminen kotoa aamulla oli tyypilliseen tapaan nihkeää ja Sella otti heti perille päästyämme naamalle stressihymyn (jota ei ainakaan auttanut se kun jouduin neidin tuuppaamaan hetkeksi häkkiin), mutta rauhoittui onneksi kun oltiin aikamme näyttelypaikalla patsasteltu.
Sella ei ole oikein koskaan ymmärtänyt mitä hohtoa näyttelyissä on (no eipä tuota voi suuremmin moittia...), mutta nyt se vaikutti alun jännittämisen jälkeen ihan hyväntuuliselta eikä käynyt edes kiukuttelemaan. Vähän ennen kehää selvisi vielä että kaikki muut kehään ilmoitetut koirat ovat uroksia, mikä vähensi kyllä huomattavasti paineita, mutta eihän se tietty sitä tarkoita että koira sen tarvittavan SA:n pokkaa. Mutta pessimistihän harvemmin pettyy, ja sieltähän se viimeinen SERT viimein saatiin ja Sellu kukkeassa 8 vuoden iässä synttäripäivänään valioitui.
Tämä tulos olisi minulle vallan hyvin riittänyt, mutta ROP-veteraani-kehässä likka kipitti yllättäen voittoon. Siis täh? Sella? Ja jos tuo ei yllättänyt niin ROP-kehä viimeistään. Ajattelin että voiton on pakko mennä urokselle, mutta kun liikkeelle lähdettiin niin kävi ilmi että Sellalla on jostain jumalan syystä joku hyväntuulisuus/reippauspuusta meneillään... Tuo on aina ollut kehässä semmoinen perässä vedettävä luimukorva, mutta nyt ei tarvinnut tehdä muuta kuin olla mahdollisimman vähän häiriöksi. Ja niinhän siinä kävi, että reippaasti liikkuva veteraani näytti nuoremmilleen mistä kana pissii. Eipä olisi voinut valioituminen paljon hienommin tapahtua. :D Hyvä Sella.

Sella ja VSP Ina's Fashion Aristocrat, tuomarina Jose Tomas Delgado Cabezas, Espanja.

© Pirkko-Liisa Marttinen

Pinjan kanssa meillä on vielä paljon tekemistä näyttelyharjoitteluiden merkeissä, eikä yleinen sosiaalistaminenkaan pahaksi olisi. Toiset koirat alkavat olla ihan ok, mutta pitänee taas lähtä täältä landelta katselemaan kaupunkimaisemia ja yleistä hälyä. Sunnuntaina olisi raviurheilua luvassa ja sinne otetaan matkalta mukaan myös Pinja kaveri, Leija-venakko. Sella lupasi lähtä mukaan henkiseksi tueksi kakaroille jos saa palkkioksi ainakin yhden grillimakkaran.
Tuore veteraani onkin ollut yllättävän hyvä malli penikalle esimerkiksi kaupungissa. Sella kun ei välitä liikenteen hälystä tai ihmisistä mitään niin Pinjakin lompsii sitten ilman isompia jännittämisiä perässä.

Heili on palailemassa kotinurkille. Ajo-opetus on kuulema siinä pisteessä että minunkin kuulema pitäisi pärjätä sen kanssa. Saanen hieman epäillä, mutta jospa tässä varsan valmennuksessa päästäisiin alkuun ilman isompia draaman aineksia. :/