Vähän olen laiska näitä kuulumisia päivittämään, mutta yritetäänpä taas. Heili tosiaan kotiutui viime sunnuntaina ja siinä heti kävi ilmi että polle on päässyt kasvamaan ainakin osasta valjaistaan ulos joten ensimmäinen ajoreissu siirtyi seuraavalle päivälle.
Päävehkeet oli se suurin ongelma, ja uusia vermeitä piti lähtä Hyrynsalmelta hakemaan. Pitempi sekki löytyi, mutta se kitarauta jota ihan asioikseni lähdin etsimään oli sielläkin joutunut siihen kuuluisaan Jemma-nimiseen paikkaan... Noh, aikamme etsittyämme löytyi kuin löytyi kitarauta, mutta näytti olevan kokoa suomenhevonen joten se siitä sitten ja totesimme että taitaa olla helpointa ja kivuttominta että suuntaan vielä kotimatkalla valjaskauppaan. Pistää kyllä miettimään jotta kuinkahan monta mustaa aukkoa tältäkin tontilta löytyy, koska olen aivan varma että tästäkin taloudesta joskus löytyi sekki ja kitarauta. Samoin Hyryllä oli joskus koko liuta erinäköisiä kitarautoja, ja nyt ei ainuttakaan. Käsittämätöntä..! Samoin kuolaimia ei meinnaut kotoa löytyä yksiäkään sopivia, vaikka tiesin että niitäkin on ainakin puolenkymmentä ollut nurkissa pyörimässä (huom. yhdelle hevoselle).
Niin se ajo. Jos se ei vielä ollut selvää, niin ihan pikkuisen arvelutti lenkille lähtö. Ei oikeastaan jännittänyt, mutta... Odotin että liikkeelle lähdetään tukka putkella ja ensimmäisessä tiukemmassa käännöksessä tulee vähintään kuolema, mutta mitään draaman aineksia ei saatu. Suurin säätö taisi olla nuitten sopivien vermeitten hakeminen... Parempi varmaan kun pitäisin suuni kiinni (smurffin laki nääs) mutta on kyllä helevetin fiksu varsa. Tuolla metsän läpi pujottelevalla kinttupolullakaan körötellessä ei ollut mitään hätiä, hyvin pelasi ohjaus ja tarvittaessa jarrut. Hyvää työtä ovat Vieremällä varsan kanssa tehneet, tästä on helppo meikäläisen jatkaa.