Ööh... Missä vaiheessa kesä meni minulta ohi..? Pakko oli vilkaistava edellistä päivitystä, kyllä se vaan Juhannus oli ja meni, ja sen siivellä koko kesä. Tehdään tähän nyt tämmöinen pikakooste ja yritetään jatkossa olla reippaampia bloggaajia...

Sellan kesä on mennyt mummomaisesti elämästä (ja ruoasta) nautiskellessa. Vanhat vaivat pistävät muori-koiran aika ajoin klenkkaamaan mutta ihmeen sitkeä menijä tuo kyllä on. Isompiin urheilusuorituksiin en vanhaa enää ole kovin patistellut, vaikka lenkkeilyn määrästä ei kylläkään ole tarvinnut loppu pelissä tinkiä. Jossain vaiheessa kesää tulin kuitenkin ääneenkin sanoneeksi erään marssin loppuosuuden käynnistyessä että taitaa olla vanhuus tulossa Sellalle kun tämä loppupätkä lenkistä on aina niin tahmeeta ja Hänen Korkeuttaan on vähän odoteltava ja tsempattava että kotiin asti päästään. Kesän edetessä tosin kävi ilmi, että aivan hyvässä hapessa oleva mummeli hyytyy aina samassa kohdassa - oli lenkkeilyä takana 15 minuuttia tai 1.5 tuntia. Hmm. Kotona oleminen ei sitten ilmeisesti hörökorvaa kiinnosta kun siellä pitää pysyä aitojen sisäpuolella? No selvisipä senkin nihkeilyn syy ja voidaan edelleen huoletta lenkillä käydä. :D
Tähän väliin pitää muuten huomauttaa että Sella on erinomainen lenkkeilyseura hevoselle! Harmi vaan että hevostelu Sellan kanssa on rajoitettava kevyempiin, kävelypainotteisiin reissuihin. Ihan kaikkeen ei teräsmummotkaan nyt sentään veny.

Muutama viikko takaperin löydettiin uusi harrastus koko porukalle (kiitos tästä kuuluu serkulle kurjakoirineen): jälki. Ihan huippua touhua! Sellalle joskus vuosia sitten opetin (kaikkien oppikirjojen ohjeiden vastaisesti epäilemättä) jäljestämisen. Makkarajälkeä koirien kanssa kontatessa ajattelin että ei helevetti tästä tule mitään, eihän näillä hölmöillä (Tristan oli siinä myös opettelemassa) ole mitään käsitystä mikä tässä on juttuna. Jälkihommelit jäi pariksi viikoksi unohduksiin kunnes näin eräänä iltana kotiin tullessani että pihan perältä lähti rusakko loikkimaan. Teki muutaman siksakin siinä pihan tuntumassa ennen kuin otti suunnan etelää kohti ja lähti käpälämäkeen. Annoin sille muutaman minuutin etumatkan ja päästin koirat pihalle. Näytin jäljen alun koirille ja eipä aikaakaan kun Sella jo tekikin samat siksakit kuin pupu hetkeä aikaisemmin. Sillä hetkellä kun tämäkin otti suunnan etelään ja hävisi horisonttiin niin pikkuisen kadutti. Jäljestävä vinttikoira on aina jotenkin niin...vähemmän rauhoittava yhditelmä omistajalleen...
No mutta jos tähän nykyaikaan palatakseni: hyvin pelaa nenä Sellalla edelleen. Tässäpä risuaitahirviö mummon (moneen vuoteen) ensimmäiseen jäljestykseen:
https://www.youtube.com/watch?v=4346h9ejYs0&feature=youtu.be

Pinjan kanssa kuljettiin kesä motivointikurssilla ja siitä jäi paljon positiivista korvien väliin toivoakseni myös koiralle. Tungokset tuolle edelleen aiheuttaa ahdistumista, mutta tässäkin ollaan edistytty. Maailman Voittaja -näyttelyssä väentungos aiheutti vielä jotaikuinkin täydellisen lamaantumisen ja oli täysi työ että saan koiran houkuteltua edes kehään menemään. Namit kelpasivat vain oman häkin luona, ja lopulta ei edes oikein siinä. Jotain kehitystä kuitenkin kuukauden sisällä tapahtui, koska seuraava tungos koettiin ihan täällä kotinurkilla maalaismarkkinoilla. Vähän neiti näytti nyrpistelevän kyseiselle tilaisuudelle, mutta ilmeisesti voiton ahdistumisesta vei Pinjan ykkös-ihminen joka käytiin matkalta mukaan hakemassa. Voi sitä riemun määrää mikä pieneen koiraan voi mahtua! Nuilla kahdella on kyllä ihan omat juttunsa keskenään, malliesimerkkinä nyt vaikka Pinjan viimeisin jälki. Pinjaa ei ruoka jäljen päässä kiinnosta tipan vertaa, joten laitettiin yhtenä kertana sinne jäljen päähän ihminen odottelemaan, ja reaktio ihmisen löytyessä oli juuri sen mitä toivottiinkin: iloinen yllätys. Nyt sitten tehtiin niin että hoitotäti tekee jäljen ja piiloutuu. Jäätiin Pinjan kanssa katsomaan kun ihminen hävisi pöpelikköön ja mentiin vartiksi autoon odottamaan. Voi kiesus sitä itkun ja vingun määrää. Onneksi oli koiralla valmiina valjaat ja vermeet päällä, sinne se olisi painellut metsään mitään kyselemättä jos olisi itse saanut päättää. Motivaattori oli sen verran kova, että itse jälki jäi täysin sivuosan esittäjäksi ja tukka putkella paahdettiin, no vähän sinne päin. :D Alkumatkasta varsinkin nenä ei paljoa maassa käynyt ja oli pakko pysähtyä vähän rauhoittumaan ja vinkata että mahtaisi se ihminen löytyä helpommin jos käyttäisit tässä ryteikössä sitä pitkää nenääsi. Loppu  menikin huolellisemmin ja ihmisen luo mentiin ihan aikuisten oikeesti jälkeä pitkin.

Ja tässä tasapuolisuuden nimissä myös Pinjan ihka ensimmäinen jälki:
https://www.youtube.com/watch?v=2GPgtkAVdLM&feature=youtu.be

...ja vielä muutama kuva tästä meidän normaalimeiningistä.

Ja vielä tämän kesän ehkä mukavimpia asioita: Heili. Ravi kulkee aika mukavasti ja tavoitteisiin päästiin kuin päästiinkin ja komialla tyylilläkin vielä. Tästä on hyvä jatkaa ensi kauteen ja koelähtöön.
http://tototv.icareus.com/web/guest/bonusvideot