lauantai 6. huhtikuuta 2013

Nyt koitti kovat ajat pikku Heilille. Napanuora on katkaistu ja maitobaari muutti Lapinlahdelle. Ja olihan tuo jo korkea aika. Caneli alkoikin jo näyttää aika ajoin melkoisen väsyneeltä, vaikka kukapa ei kun tuommoista nulikkaa joutuu hoitamaan 24/7...
Ensimmäisen päivän varsa vietti tallin puolella, ihan vaan vahinkoja välttääkseni, mutta seuraavana päivänä palattiin normaaliin päivärytmiin. Odottelin melkoista showta alkavaksi, mutta yllättävän rauhallisesti tuo on vieroituksen ottanut. Pikkuisen huuteli ensimmäisenä päivänä ja oli vähän levoton mutta nythän tuo on jo rauhoittunut kummasti. Onhan se riepu vähän pallo hukassa vielä kun pitää näistä hevosen arjen haasteista selvitä omin päin, mutta tosiaan yllättävän hyvin tämä on sujunut.
Canelia pitää kyllä kesällä käydä moikkaamassa, näkee samalla miten se on palautunut varsastaan... Likka oli kuulema aiheuttanut uudessa/vanhassa paikassaan hienoisen härdellin ja naapuriaitauksen nuoriso oli sählätessään onnistunut sotkeutumaan lankoihin ja ties mitä. Toivottavasti siellä nyt alkaa hommat palautua normaaleiksi vähitellen. Sen verran tallin pitäjä mainitsi että oli jossain vaiheessa Canelin saapumispäivänä alkanut ihmetellä miksi tamma kävelee niin hankalan näköisesti. Kyllä minä varoittelin että pitää nuita sen tissejä seurailla, kun varsa vielä imee. Yllätys se kuitenkin oli minullekin että maitoa oli irronnut 1.5 litraa...


Pikku-koira se vaan kasvaa, ja nyt siitä on alkanut kuoriutumaan ehta kenguru. Työviikolla täällä oli aikamoinen hulina päällä ja nukkuminen oli harvinaista herkkua. Virtaa on paikka paikoin vähän liiankin kanssa ja sitähän pitää tietty parhaansa mukaan purkaa joko Sellaan, kissoihin (Pinjan lempparia!) tai minuun (yöllä tietenkin ettei kukaan varmasti saa nukkua). Ja kun pennun iltavillistä selvitään niin kissat aloittaa omat bileensä. Minä niin odotan sitä päivää että yöt alkaa olla kissojen kannalta riittävän leutoja...
Tänään on ollut hieman helpompi päivä kun on ollut aikaa touhuta näitten huligaanien kanssa ja ollaan oltu paljon pihalla. Ulkoilu varsinkin on ihan mahtavaa, siitä kun seuraa lähes välitön raitisilmamyrkytys ja pentu sammuu miltei heti kun ollaan tultu takaisin sisätiloihin. Toistan vielä: mahtavaa!

Hetki paikallaan!
...mutta vain hetki.
Kenguru-bonus.


2 kommenttia:

  1. Onko sulla nyt pelkästään Heili kotipihassa? Miten se viihtyy yksin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heili hengailee nyt tosiaan ainoana kavioeläimenä täällä korvessa. Ensimmäinen päivä oli vähän levotonta, mutta yllättävän hyvin se sitten rauhoittui. Pikkuisen se tänä nykyä huutelee enemmän mun perään, mutta ei sen kummempia. Olen miltei järkyttynyt miten hyvin tämä on mennyt...

      Poista