Suomen talvi. Sitä järkyttyy joka kerta kun se lopulta oikeasti pamahtaa päälle. Kun on ennättänyt tottua semmoiseen max pariin pakkasasteeseen niin kuolemaksihan se lähestulkoon on kun mittariin lukemat valuvat pitkälle alle -20. Yök. Heilin kanssa oli tarkoitus käydä vähän jaloittelemassa päivällä, mutta jäi se jaloittelu minun osalta siihen, että kannoin sankollisen vettä valjastuspaikalle odottelemaan lenkiltä paluuta, ja siirsin toiset kärryt pois tieltä. Aikaa tähän kului kokonaiset kolme minuuttia, mutta siinä ajassa näpit olivat jo niin jäässä että totesin hevoselle että kokeillaan lenkkeilyä joku toinen kerta, ehkä keväällä... En tiedä mikähän firma myy oikeasti lämpimiä käsineitä joissa vielä ohjatkin pysyisivät käsissä?

Mutta jos jotain hyvääkin sentään, niin Pinja syö. Syö närpien, mutta SYÖ. Se on jopa lihonut. Oikeasti. Hillu-iita näyttää jo ihan koiralta.

Illalla törmättiin pihassa johonkin metsänelävään. En kuollaksenikaan tiedä mitä nähtiin, oli sen verran hyvä maastopuku hänellä. Koirat säntäsi heti ovesta selvittyään jonkin perään, mutta näyttivät jo muutaman metrin pyrähdyksen jälkeen todella hämmentyneiltä kun näkivät jotain mutta toisaalta eivät nähneet yhtään mitään. Itse näin huonon pihavalon valossa kirjaimellisesti vain varjon viilettävän ja häviävän talon kulman taakse. Pari sekuntia oli hiljaista mutta siinä ajassa pihassa vieraillut kaveri olikin jo seinää pitkin kiivennyt katolle ja romisteli (pieni kaveri mutta piti isoa meteliä peltikatolla) sitä kautta turvaa, Kärppä? Lumikko? Rotta se toivoakseni ei ollut. Noh, hämmentävä kohtaaminen joka tapauksessa. :)